Runot
 

Rakkaus,Suru,Viha,Kuolema,hauskat ja elämän runot. Niitä löytyy monenlaisia. Millaisista runoista te tykkäätte? Muistakaa että kun runon keksii se on teidän oma pieni henki. Jonka tulette melkein aina muistamaan :)

Loppu
Retkelle kun lähdettiin
päättyi se kyyneliin.
Oli aamu alkamassa
kun loppu oli jo tulossa
ja nähtiin enkelin sylissä.
Hän oli nuori ja viaton
vielä elämä edessä.
Mutta hän sai siivet joilla lentää
ja vahtia meitä muita.
Oli hänen aikansa koitanut,
mutta liian nuorena.
Vain muisto jäi hänestä kauniina.

Lammas
Suru saa minut hajoamaan sirpaleiksi,
joita ei saa kärätyiksi. Kyyneleet
valuavat pitkin kasvojani ja minusta
tuntuu että tukehdun siihen.
Henkeä en saa kun ajattelen enkeleitä,
sillä olimmehan heitä. Mutta sinua
ajattelessa suru kyyneleeni vuotaavat kuin eksyneet lampaat pimeässä metsässä ja sinä mielessä.

"Inkeriläinen"
Mun isä -on Suomi
Mun äiti on Venäjä
Mä ikinä ristillä
Ristillä kieliä
Mun koti on raunio Kadonnut Inkeri
Mun kuoleva kansa ei nouse jo ikinä
Mä itse kuin aave,kuin kuolevan haisu
Kuin valkoinen vaaris
Aina yksinäistä

Vain silloin mä elän,
Kun nään sinun silmät,
Vain silloin mä elän,
Kun tunnen sun huulet...

Vain silloin mä elän,
Kun sinä taas tulet,
Vain silloin mä herään.
Kuumat kiihkeät tuulet...

Tässä minä olen. Syntinen nainen.
Kosketustasi janoavana. Mahlaa vuotavana.
Tule. Juo minut taivaisiin.
Tyydytä nälkääni.
Täytä ruumiini miesenergiallasi.
Saata minut nautinnon huipulle.
Kiitollisena kiedon sinut hehkuviin syliini.
Annan naisenergiani, joka johtaa tulivuoresi purkaukseen.

Kuumat on silmät,
Kuumat on huulet.
Mitä sä mietit?
Mitä sä luulet?

Mä tiedän ne kaikki,
Tunteiden huumat.
Mahtavat sanat,
Ja huumaavat huulet...

Tyhjä sivu
Kuvaruutu edessäni
Sormeni näppäimistöllä
Ne etsivät oikeita kirjaimia
Kaikki kirjaimet on jo keksitty
Ne vain pitäisi laittaa järjestykseen

Muutama kirjain ja sana on valmis
Jokunen sana ja siinä on jo lause
Lauseita peräkkäin ja kappale on syntynyt
Niitä pari tai kolme ja runo on kirjoitettu
Mikä siinä muka on niin vaikeaa

Mistä alkaisin, kuinka jatkaisin, milloin lopettaisin
Pääni kumisee tyhjyyttään
Tarvitsen aiheen
Tarvitsen alkusanat
Jos niitä en löydä
Jää sivu tyhjäksi

Ja yritän löytää,
Ne sanat ja silmät,
Tuijotan pöytää,
Ja näen ne ilmeet...

Ilmeet on tyhjät,
Pöydät on täynnä,
Juhlat ja lahjat-
Nauraa vain silmät...

Olet tappanut sanoillasi enemmän kuin kukaan
Olet lyönyt kovempaa kuin yksikään nyrkki
Vetänyt alas lujempaa kuin yksikään köysi
Olet haavoittanut minua syvemmältä kuin yksikään veitsi
Yhä vielä olet vieressäni ja kuiskaat anteeksipyyntöjä
Et huomaa verta, joka valuu maahan ruumiin alta
Et huomaa että kuolleen korvia eivät sanasi enää tavoita
Et edes huomaa menettäneesi rakkaintasi
Ehkä niin on hyvä
Sinua vain imartelisi ajatus, että onnistuit

Ohho...Rohkeat sanat. Voimakkaat tunteet. Naisetkin herää.

Zoja - Kenelle olet niin vihainen? Runossasi on valtava energia.

Шаман
en mä ole vihainen...ehkä olen vaan elänyt noita tunteita läpi tässä...

Taisi tosiaan ilmestyä vaivihkaa tännekin uusia kasvoja. :) Tässähän vallan mykistyy.

space_monkey
Älä mykisty. Synnytä runo. Osaat sen vallan hyvin!

Luulin että en osaa,
Ymmärtää ihmistä toista...
Sanoin vaan- otan osaa...
Väärässä olin. Minut sä poista.

Poista ja muista...
Yhteiset ilomme hetket,
Riemuiset elämän retket...
Minäkin muistan. Sinäkin muista...

Oletteko itse ne runot kirjoittaneet?
Aikamoista!
Pitäisikö minunkin kokeilla? ;)

AlinaR
Kokeile ihmeessä! Jos osaat venäjän kielellä niin syntyy ne suomeksikin. Ja kyllä sä osaat!

En tiedä mä mitään,
Katson vaan itään...
Jos sieltä mä löydän,
Kauniisti katetun pöydän...

Olit enkelini - kaunein ja täydellisin
Olit elämäni - pisin ja onnellisin
Olit aikani - arvokkain ja mittaamattomin
Olit unelmani - suurin ja rakkain
Olit päiväni - aurinkoisin ja valoisin
Olit yöni - synkin ja myrskyisin
Olit iloni - aidoin ja jakamattomin
Olit suruni - syvin ja murskaavin
Olit ajatukseni - enää pelkkä ajatus

Шаман
Kauniisti katetun pöydän...
On vallan helppoa löytää..
Idässä ne kaikki katetumpi...
Ja ihmiset paljon otetumpi....

:) :) ;)

Opetit elämästä
Opetit rakkaudesta
Opetit luottamuksesta
Opetit yksinäisyydestä
Opetit minusta
Kasvatit ihmisenä enemmän kuin kukaan
-tai mikään...

Miltä kasvosi näyttävät?
Miltä äänesi kuulostaa?
Miltä ihosi tuoksuu?
Miltä kosketuksesi tuntuu?

Liian monta tuntematonta
tässä kiehtovassa kaavassa.
En osaa ratkaista sitä.
Tiedän, että vastaus on sinulla.
Sinulla, joka olet minulle arvoitus.

Sun silmät, sun hiukset ,sun kädet,
Miten mä voisin kaiken sen unohtaa...
Sydämmeen iskeneet tähdet...
Ikuisen nuoruuden unelmaa...

Miksi en voi katua sinua?
Miksen lakkaa itkemästä?
Mikset enää pyyhi kyyneliäni?
Mikset pidä sylissä?

Miksi elämän täytyy jatkua?
Miksi en kuollut sinun lähdettyä?
Miksi yksinäisyys on niin tappavaa?
Miksi vain minä kaipaan?

Miksi miksi näin täpahtuu..
Miksi kärsii toinen vain?
Miksi toinen valmis moiseen
Miksi toinen luulee vaan...
Kunpa tietäis kaikkeen keinot.
Kuinkas näkisi miten käy..
Ei vaan sattuu jotkut kemiat
Ei vaan tuntuu sujuvaan....

Sanomaton kipu syleilee sisintäni.
Se on linnoittautunut sydämeeni eikä tule ulos.
Se sanelee sääntöjään ja huutaa käskyjään.
Se ei lähde pois.

Se huutaa nimeäsi öisin eikä anna nukkua.
Se näyttää iltaisin hidastuksia elämästä yhdessä.
Se käskee hakemaan veitsen ja viiltämään.
Se haluaa näyttää, että on vahvin.

Olen jo uupunut.
Alistunut sen tahtoon.
Annan sen rikkoa sisintäni parhaansa mukaan.
Sillä ymmärrän sitä – minun laillani sekin vain kaipaa sinua.

Mä liikaa sua kuuntelin...
Ja liikaa katsoin silmiisi...
Liikaa armoa mä anelin...
Mä luotan silti ihmisiin...

Runo on enemmän kuin osiensa summa.
Runossa 1 + 1 on aina enemmän kuin 2.

Hannele Hakala.

Runossa syntyy se taika,
Sanat, lauseet ja pilke,
Sydämmen suru ja aika,
Silmien loisto ja vilke...

Runossa koostuu ajatukset
Joita ei lausetaa ääneen
Ajatukset virtaa, ne loistaa
Ne kirkastuu, ja ne toistuu..
Saavat uuden säväyksen
Uuden kasvon, uudet kädet
Joskus ne tahtoo poistaa
Hyvän olon, tahdot vai et...

Hyvä olo ja mieli...
Miten voisin sulle ne antaa?
Sanoen valinta...kieli...
Syliini nostaa ja kantaa...

Sanoja ei riittää aina
Sanoja on vettä vain
Todellisuutta vailla
Leikkimielisiä ain..
Kun joskus pysähtyy aika
Vain ääniä ilmassa
Sanojen koruissa taika
Karistuu sielusta...
Jää puhdas paperi,
Muste, kynä ja kynttilä..
Jää toive, ett joskus syntyy
Sanoja paperilla...

Paperi, kynä ja sinä,
Kynttilä vielä ja varjo...
Sun hymy ja minä-
Elämä meille sen tarjo...

Mun hymy on hymynä
hymyä aiheuttava..
Sinulle lähetän sitä mä
Ota kiinni, jos saat..
:)

Valokuva, sydän, kynttilä
Ilta hämärtyy
Syystuuli puhaltaa lehtiä

Kirpeä omena, villapaita ja kuu
Aurinko laskee
Taivaanranta on sinipunainen

Ensimmäinen tähti, ensilumi, kuuraa maassa
Pakkanen nipistää nenää
Onneksi olet vierellä...

Välillä etsin elämän tarkoitusta...
Harhailen jossain rajalla...
Sumu on sankka, yö on jo musta...
Kaikki tulee omalla ajalla...

Sen kuin oivaltaa
Kyllä helpottaa
Toivo pienoinen
Alkaa syntyä
Ei vastausta
Tähän tilanteen
On vain elämä
kaikki kaikinen

Olemme kauttakulkumatkalla
toisemme elämässä.
Missä ja milloin
on seuraava pysäkki?
Mitä odottaa tunnelin päässä?
Jos sen saisin tietää…

Elämän juna vaan kiitää,
Hurja on vauhti- mahtava meno!
Kiskoen yllä joskus se liitää...
Maisemat vaihtuu ja ihmiset myös...

Tiesin koulusta, että
kaksi yhdensuuntaista suoraa
ei koskaan leikkaa toisiaan.
Miksi sitten meidän elämänviivamme
törmäsivät toisiinsa?
Kenen tahdosta, voimasta tai oikusta?
Enkelin vai paholaisen toimesta?
Tiedän, etten koskaan saa siihen vastausta.
Hyvä näin.
Alistun ja jään odottamaan tulevaa,
seuraten samalla viivojemme
monimutkaisia kuvioita.

Luulin olevani kova.
Luulin olevani vahva.
Luulin pystyväni päättämään itse,
missä mennään.
Kuinka erehdyin!
Olen vain pieni ja heikko nainen.
Kuihdun kuiviin
ilman kosteita huuliasi.
Rypistyn rusinaksi
ilman lempeitä käsiäsi.
Palellun kuoliaaksi
ilman katseesi polttavaa lämpöä.
Muutun toukaksi
ilman kehosi sykkivää voimaa.
Tule! Auta minua!
Tee minusta jälleen kauniin perhosen,
joka pystyy lentämään
ja nauttimaan elämästä.
Ei vastausta.
Olen tuomittu kuolemaan…

По-душка
älä viitti...
kaikki on okkey...
nokka pystyyn..
ja vaihtelu piristää...
värjä tukkaa..
kasvata kynnet...
lyhennä hameen pituuden...
ja laita poskipunaa
paljon paljon rohkeammin..
osta pirun seksikkäät alusvaatteet
ja...
synny uudestaan...:)

По-душка
Vau...Rohkeat naiset uskaltaa ilmaista tunteet. Miksi aina negatiivinen sävy? Ovatko miehet niin pahoja? Kyllä ne varmaan on. Naisten silmissä. Silti naiset rakastaa miehiä. Syy: ne on niin erilaisia ja niissä on jotain mikä viehättää...

Kutsuin sinut tanssiin,
Silmiin katsoin- sanoit:jooo...
Askeleet vei valssiin,
Naimisiin? No jooooo....

Шаман
Ette te pahoja ole... Joskus vaan rakastaa liikaa. Mutta parempi sekin kuin ettei rakastaisi lainkaan tai koskaan.

Ruono seuraavalla kerralla. Lupaan.

Rakastuin koska sinä rakastit
Uskalsin koska sinä uskalsit
Luotin koska sinä luotit
Uskoin koska sinä uskoit
Elin koska sinä elit
Luovutin koska sinä luovutit...

Sanoja vinot pinot,
Selityksiä aina vain...
Sotkeuduin, kompastuin,
Sinut nauramaan sain...

Pelkäsin omia tunteita,
Sinuun rakastua pelästyin...
Ylläsi leijaa enkeleita -
Katsoin ja hämmästyin...

AlinaR
Värjäsin tukkani.
En välitä, vaikka
sain kaljuni näkymään nyt selvemmin.
Kasvatin kynteni.
En välitä, vaikka
ne halkeilevat ja liuskoittuvat.
Lyhensin hameeni.
En välitä, vaikka
sen alta paljastuivat lyhyet ja väärät sääreni.
Laitoin rohkeasti poskipunan.
En välitä, vaikka
sain naamani näyttämään kurttuiselta omenalta.
Ostin seksikkäät, kalliit alusvaatteet.
En välitä, vaikka
pankkitilini meni pakkasen puolelle.
Nostin nokkani pystyyn ja uudistuin....
Mutta miksi ihmeessä
et välitä minusta sittenkään?

Ei mitkään naisen meikit,
Miestä ansaan saa...
Silmät ja esileikit-
Mieheen ne hurahtaa...

Hän syttyy hullun lailla,
Ja nainenkin pimahtaa...
Toisiin ne hyökkää-
Taivas näkee ja rakastaa...

Elämän mittainen matka
Etsin sinusta kumppania jakamaan sen
Mutta olitkin vain uusi kokemus
Surullinen, vaarallinen ja jännittävä seikkailu

Yhä vielä odotan sinun palaavan
Vaikken enää tiedä toivonkokaan sitä
Olet ollut parasta elämässäni tähän asti
Mutta elämä jatkuu yhä...

Ikävä iskee iltaisin
Se asustaa pimeässä
Se on kuin lapsuuden mörkö sängyn alla
Kuin synkkä varjo nurkassa

Se tulee kun olen nukahtamassa
Käärii tummaan syleilyynsä ja halaa peiton läpi
Se kuiskaa että nyt olet yksin
Se muistuttaa että sinua ei ole ei tule

Se on rummuttava sade syysiltana
Se on jylhä ukkosmyrsky odottamattomaan aikaan
Se tulee juuri silloin kun tarvitsisin taas sinua
Silloin kun on yksinäisimmillään

Ajattelin ottaa sen silti ystäväkseni
Ottaa sen tilallesi täyttämään tyhjiötä
Se kun on ainoa joka tulee yksinäisyyteenkin
Taittaa matkaa kanssani edes hetken

По-душка
Kuinkas voi olla välittämättä
Ajattelevaisesta naisesta...
Vain ajattelematon ihminen
Tunteista piittamatta kai
Siihen pystyä voi....
Tunneton, sieluton, väritön
En usko että lähelläsi on
Ketään noin väärää

Katso- tähti lentää ja sammuu,
Meteoriksi sitä kutsutaan...
Kaunis ja lyhyt on lento.
Ihmisen elämää se muistuttaa...
Lennossa sammuu olento hento...

AlinaR
Ralinani, kulta
makea vatukka,
tukesi on lahja,
jota en unhoita.

Ajattelemattomalle, tunteettomalle, sieluttomalle, värittömälle ja väärälle ihmiselle ajattelevaiselta naiselta

Olet taitava muusikko,
jonka lempeissä käsissä
olen herkkä soitin.
Pystyt loihtimaan minusta esiin
jumalallisia säveliä,
joiden olemassaolosta en tiennyt itse.
Pyydän, soita lisää, maestroni!

Zoja
Ikävä on uskollinen ystävä,
joka ei koskaan jätä,
varsinkin yksinäisyydessä.

Kun rakkaus on syntynyt
Kahden ihmisten onnen sytyttänyt
Vain arki voi sitä hehkua poistaa
Omasta mielestä lopulliseen lepoon...
Ei suinkaan, virhe se on
Rakkaus se säilyy sisällämme
Ja muistuttaa läsnäolollaan
Odottaa kun arki väistyy
Ja onnen kukkanen puhkea eloon...
On kieli, on kosketus, on musiikin taika
On katse, on kukka, on lämpöinen takka
On aika...kiiretön aika.
Ole kuuntelija, ainoa, uskollinen
Katso kauas vaikka katsotkin silmiin
Näe sen, minkä nähnyt ennen
Kuin onnen kukkanen puhjennut eloon..
Uskon hartaasti, hän näkee samoin
Toivon, rakkauden, onnen kaipuun
Ei maestro orkesteria haikailee
Vain sinun läsnäolosi musikkia on
Korville, sielulle, sydämelle, elämälle..
Et puhu paljon, etkä ole sanaton....

Vielä kerran
Anna nähdä kauneinta unta
Tuudita sylissäsi
Keinuta unen satamaan
Älä koskaan anna unen loppua

Pidä vielä hetki sylissä
Katso vielä hetki kasvojani
Paina huulet vielä kerran otsalleni
Kuiskaa vielä kerran että rakastat
Äläkä koskaan anna tämän unen loppua...

Suomalainen nainen...
Ei voisi minun olla ikinää,
Vaikka olis kaikist kaunein-
Ei sytyttäis hän kipinää...

Ei syytä hänen ollenkaan...
Niin erilaisia me ollaan...
Taas viini lasin syliin kaan,
Ja ajatukset nollaan...

Onneton keski-ikäinen
Vallattomissa ajatuksissa
Kärsii yksinäisyyttä
Kivuliaalla tavalla...
Tilanteeseen voi vaikuttaa
Aika....hänen ylhäisyytensä..
Kiduttamalla ja kiusamalla
Kuluttamalla sydäntä ja
Tyrehdyttämällä elämän virtaa
Koettelee hermojaan...
Lepo, uni, hyvä ystävä ja
Luonto...siinä pelastus
Tahdon pelastua...

Шаман
Я думала ты умнее, мудрее, но видимо ошибалась. Такие комментарии и стихи мог бы писать в другом месте. не в финскоязычном разделе. Многих обижает. Не думал? Но одно могу сказать... для того чтобы любить финку, нужен особенный русский парень. А для того, чтоб любить русского парня, нужна особенная финка. Говорю, потому что опыт есть!!!

Zoja

Runossani ei ole mitään loukkaavaa. Se on vain minun näkemys asiasta. Ymmärrän että aihe on sinulle hyvin arka. Jos luet tarkemmin , niin huomaat että syytän itseäni enkä missään nimessä naista.
Itsekin väität että pitää olla "особенный" - siis "erikois tapaus".
En ole. Siksi en voisi olla naimisissa suomalaisen naisen kanssa.


Naisen reaktiot...
Kummallisia ne aina on...
Sanot jotain - ja kadut...
Parempi mies sanaton?

Minua rakastaa,
mies venäläinen,
rauhallinen, kaunis,
suoraselkäinen.

Hän on varma,
miehisyydestään,
aikuinen ihminen,
yksin itsessään.

Otti vaimon, suomalaisen,
itsenäisen, pahasuisen,
Toisen aikuisen ihmisen,
tasavertaisen.

Ole mies,
vaikka nainen,
ei ole
sinusta riippuvainen!

kissa
sinä sen sanoit...tasavertainen. Suomalainen nainen on kumppani, eikä koskaan mitään vähempää.