Авадхута

Sunnuntai-huomenta,


Venäläinen välittömyys henkilökohtaisessa mytologiassani tarkoittaa:

a.) Ensinnäkin tunteet on luettavissa kasvoilta; kasvolihakset eivät ole jäykistyneet tai turrat kuin suomalaisilla niin usein. Jostain syystä kun on tekemisissä eri kansallisuuksien kanssa, niin huomio kiinnittyy kasvojen ilmaisuun. Ehkä se on sama kuin "kehonkieli".

Myöhemmin opin että venäläiset ovat näköjään huomanneet saman ilmiön, se on kait (?) nimeltään finskaja morda - suomalainen turpa, tarkoittaen sellaista naamaa joka on tosikko, ja vakava ja epäluuloinen jatkuvasti, vaikka muut nauraisivat ja iloitsisivat.

b.) - Venäläisen luonteenlaadun läpinäkyvyys, eli shirokaya dusha. Alussa minulla oli paljonkin harhakuvia mitä tämä mahtaisi olla; kuvittelin että venäläisissä on "hyvyyttä", sielukkuutta, hartautta, ja syvällistä filosofista mielenlaatua. Siis, projisoin näitä juttuja sellaiseen mitä en tuntenut.

Nyt ajattelen enemmänkin että asia on nähtävissä Venäjän historiassa; siinä kun Skandinavian maissa ihmiset vain ajattelevat, ja tuumailevat asioita, ja juuri ja juuri ovat tietoisia haluistaan ja tunteistaan, mutta eivät missään nimessä toteuta niitä käytännössä, niin siinä venäläiset eivät ole epäröineet. Tiivistäisin sen näin:

"Venäjä on passiivisuus, mutta asiat tapahtuvat - Skandinavia on aktiivisuus, mutta mitään ei tapahdu."

Kummassakin systeemissä on hyvät ja huonot puolensa.