kissa
Silloin kuin perheemme oli vielä ehjänä, puhuttiin suomea enemmäkseen, kun ex-mieheni ei venäjää osannut. Ja minullakin oli hirveä hinku oppia suomea tullaakseen toimeen ympäristöni kanssa. Kuitenkin kun kotona olin kotirouvana, niin luonnollisesti puhuin lapsille venäjää, luimme ja lauloimme, sekä kävimme venäjänkielisessä kerhossa, joka oli silloin vielä runsaslukuisena ja järjestänyt kivoja juttuja ja juhlia lapsille,sekä teema-iltoja aikuisille. Töihin lähtiessä ja toisen lapsen puheongelmien seurauksena, piti puhua vain yhdellä kielellä, jota lapseni dysfasiaa voisi hoitaa pois. Kyllä,välillä täytyy uhrautua....lasten vaudikkaan kasvun myötä huomaan että mielenkiinto venäjän kieleen vaihtuu, jos toinen laiskottelee ja kapinoi niin toinen, jolta se oppiminen jäännyt pois haluaakin oppia edes perus asioita, varsinkin ku venäjän kanavalta tulee paljon viihdettä mitä kiinnostaa.
Jos ja kun saatte lapsen(t) niin kannustaan toki molempien kielten säilyttämistä vaikka välillä meneekin sekaisin. Se on rikkautta!
Minun vanhin poikani,aavistan, kapinoi sen takia,että venäjän kieli on neljänenä ainekielenä englannin, ranskan sekä ruotsin lisäksi. Hän on kieli-ihmisiä, vaikka äiti ei ole 
Kirjoita venäjäksi vaikka yksinkertaisia lauseita aluksi venäjänkielisille palstoille, siitä se lähtee!!!!
hyviä ja hauskoja kokemuksia, kissa!
|
