|
Tie muuttui vaan kapeammaksi ja sillat rähjäisemmiksi. Joka kerta ylittäessä sillan mietin kestääkö se vai romahtaa. Vastaan tulevien rekkoen perävaunut heilui kuin koiran häntä. Välillä ne hipaisi muutamassa sentissä SCANIAn peilistä.
Niznij Novgorod oli jo pimeän vallassa kun ohitin sen. Oli pakko painaa. Piti olla lastauksessa aamulla.
Sitten alkoi tapahtua. Pieni kaupunki Niznin jälkeen. Melkein pääsin sen ohi. Yhtäkkiä vastaan tuleva LADA yrittää törmätä minuun ja hipaisee milleissä puskurista oikealle puolelle. Huh, en ehtiny edes jarruttaa. Katson sivuikkunaan ja peiliin minne se meni. Oikealla oli iso parkkis. Et kai saakeli... Kyllä vaan... LADA tekee ympyrän ja törmää SCANIAn perävaunuun. Näen sen peilistä. Onneksi se osuu perävaunun keskimmäiseen pyörään ja pompahtaa takaisin parkkikselle. Siltä hajoaa vasen etukulma ja puskuri. Onneks se ei menny perävaunun alle. Sekunnin mietin mitä teen. Ja painan kaasua. En tiedä kuka on LADAn ratissa , enkä halua tietää. Varmaan umpikännissä. Ja selvisi elossa.
Kaasu pohjaan. Viiden minuutin kuluttua näen peilistä siniset vilkut. Millarit ohittaa ja pysäyttää minut. No joo...
|
