|
6. päivä, maanantai
Vietimme koko päivän nakurannalla. Siihen oli pakottavat syyt: Uimapukujahan ei enää ollut, kun hevonen oli syönyt ne.
Meillä oli Hanneloren kanssa nyt erinomainen sauma tiirailla muita rannallaolijoita. Yllättävän monet olivat käsitelleet alapäänsä samalla tavoin, kuin mekin.
Illalla söimme ainoan kerran koko lomaviikon aikana ravintolassa. Claudia ja Helmut olivat lähdössä kotiin Bremeniin seuraavana päivänä, joten yhden illan päätimme viettää kuin “kunnon turistit”. Eihän kuitenkaan mitään, edes ryyppäämistä tai panemista, pidä harrastaa koko aikaa...
7.päivä, tiistai
Vuokrasimme Hanneloren kanssa jeepin ja lähdimme kiertämään saarta ympäri. Maaseudulla oli paljon eläimiä, varsinkin lampaita ja kanoja, mutta ei hevosia. Hannelore arveli Gomeralla tapaamame yksilön olevan harvinaislaatuinen poikkeus ja vahvistin sen sitä olleen ainakin ruokavalionsa puolesta. Auto rupesi vaatimaan tankkausta, mutta bensa-asemalla oli hiljaista. Flegun näköinen nuori mies tuli luoksemme ja kertoi, että polttoainetta ei nyt saisi, koska öljy-yhtiön autonkuljettajat olivat lakossa. Miekkonen lupasi kuitenkin katsoa, jos jokin ratkaisu löytyisi.
Ahmin miestä katseellani. Hän ei ollut komea. Siinä missä Hasselhofin näköinen mies oli rantaleijona, tämä oli korkeintaan halli kalliolla. Siinä missä Osmo oli ilmojen panosankari, tämä olisi korkeintaan ambulanssihelikopterin lääkäri. Mutta hän oli kaunis. Syvän tumma, ajatukset tyhjentävä katse.
Manolito, se oli tämän miehen nimi, tarjoutui lopulta hinaamaan meidät jeeppeinemme takaisin saaren toisessa päässä olevaan lomakaupunkiimme. Suostuimme. Hänen autossaan ei ollut turvavöitä. Manolito ajoi kuin mieletön, mutta kuin ihmeen kaupalla pääsimme ehjinä perille bungalowiin.
Tarjosimme kuskille kahvit. Tällä kertaa sen todella oli tarkoitus tarkoittaa pelkkiä kahveja, mutta Sannimari ilmestyi sotkemaan kuvion: Hän rupesi flirttaamaan miehen kanssa, eikä aikaakaan, kun Manolito kellisti siskoni. Mukavaa joskus näinkin, sanoin. Hannelore hymyili, ryhdyimme riisumaan toisiamme ja nopeammin kuin Manolito Sannimaria äsken. Osmokin tuli käymään ja liittyi seuraamme altaalla. Päätimme viettää ikimuistoisen viimeisen illan Teneriffan riemuissa ja ryhdyimme valmistamaan illallista, joka sisältäisi kaikkea, mitä keittiöstä löytyisi. Hanneloren ammattitaito tuli totisesti käyttöön. Manolitokin kutsuttiin mukaan, hän oli Sannimarin ensikäsittelyn jäljiltä vielä vähän hämillään. Myöhemmin illalla lähdimme melkoisessa humalassa kävelemään rannalle. Tequila- arkku oli toki mukana. Yhtäkkiä Hannelore riisui ihonmyötäisen leninkinsä (jonka alla hänellä ei tietenkään ollut mitään), heittäytyi rantahiekalle, levitti jalkansa Osmon naaman eteen ja antoi tämän nuolla pimppiään. Manolito kääntyi selälleen ja antoi Sannimarin ja minun hoidella itseään molemmista päistä. Riku sujautti kalunsa pimpsaani ja tulikin melko pian, joten olimme kaikki nyt jonkun kanssa.
Sain Manolitolta lastin suuhuni, vaikka sperman maku olikin vähän väljähtynyt aiempien lomapäivien vastaavista makuelämyksistä. Suuni ollessa vielä täynnä irrottauduin sekä Manolitosta että Rikusta ja riensin antamaan Hannelorelle syvää kielisuudelmaa, jotta tämäkin saisi osansa spermasta. Tequila toi vielä lisää aromia ja hiplatessamme toisiamme orgasmin partaalle haaleassa rantavedessä Manolito haki lisää tequilaa.
Lopulta Manolito hyppäsi suoraan viereeni, otti minut syliinsä, kantoi minut olkapäällään vähän kauemmas rannalle ja työnsi ison kalunsa uumeniini, jossa Rikunkin sperma vielä selvästri tuntui. En ollut ikinä tuntenut mitään näin mahtavaa.
Makasin selälläni Manoliton alla, kun Osmokin tuli paikalle ja aloin imeä hänen vehjettään niin kovaa ettei kaveri tuntunut pysyvän vauhdissa. Mutta äkkiä hän saavutti taas vauhdin ja käänsi minut selälleni. Siinä me kieriskelimme pitkin hiekkarantaa auringon laskiessa meren taa...
|
