Minun mielestäni "pelottavan ja pahan Ryssän" kuva on syntynyt itsestään, ilman propagandaa satojen, satojen, satojen vuosien aikana. Se on seurausta jatkuvista sodista.
Uskon, että tämä 1800 -luvun venäjänvallan aikainen "hyvän ja edistyksellisen Venäjän" kuva oli siihen aikaan uutta. Sekin syntyi itsestään, kun Suomi hyötyi Venäjänvallasta taiteen, tieteen ja kirjallisuuden alalla.
Venäjävastaisuus kasvoi sortovuosina, kun saavutetusta hyvästä ei haluttu luopua.
Nuorelle, itsenäiselle Suomelle "ryssäviha" oli osa itsenäistymisprosessia. Sotien aikana propaganda oli suorastaan törkeää, erittäin voimakasta.
Nykyään olen huomannut, että median suhtautuminen Venäjään on varovaisen positiivista. Korostetaan, kuinka tärkeä kauppakumppani Venäjä on ja toivotaan suomalaisten opiskelevan lisää venäjänkieltä. Sotia tarkastellaan ihan uudessa valossa: enää ei ole mustaa, eikä valkoista. Omista virheistä ja omasta julmuudesta voidaan puhua, myös yhteyksistä natsi-Saksaan.
Se kaikki on mielestäni hyvää kehitystä.
Henaro, minkälaisia ohjelmia tarkoitat, kun puhut "ryssävihaa lämmittävistä" ohjelmista? Ovatko ne dokumentteja Venäjästä, esim. orpokodeista tai vankiloista - vai tarkoitatko dokumentteja sodista? Vai onko kyse jostain suomalaisesta, armeijan soittokunnan konsertista - tai jonkun veteraanin haastattelusta? Kysymys ei ole ilkeämielinen, vaan ihan vilpitön. En ymmärrä, minkälaisista ohjelmista puhut.
Chuhna,
olen samaa mieltä kanssasi. Suomen poliitikot eivät ole enkeleitä - eivät sinne päinkään!
Valehteleviä, rahanahneita pas***isia! Minä en ymmärrä, missä kohtaa vaaliprosessia tavallinen, fiksu ihminen muuttuu poliitikoksi.
"Siksi kirjoitinkin, koska välillä joutuu toteamaan, että moni suomalainen edelleen sotii Venäjää vastaan muistamatta omia synttejä."
Muistavatko venäläiset omia syntejään?
Mikä oli Suomen synti? Se, että jatkosotaan lähdettiin Natsisaksan kanssa - sekö, että Saksaan lähetettiin jopa 3000 ihmistä kuolemaan?
Moni venäläinen rakentaa edelleen imperiumia, muistamatta omia syntejään ...
... ei syntejä pidä yksin, hiljaa, pimeässä nurkassa "muistaa"! Niistä pitää PUHUA! Ne täytyy hyväksyä. Niistä pitää tehdä avoin, selvä ja suora asia.
Muistan omalta kouluajaltani, että ala-asteella ei sodista puhuttu kovinkaan yksityiskohtaisesti. Kirjoissa oli talvisodan kohdalla kuvia miehistä valkoisissa haalareissa ja sukset jalassa. Sen sijaan meidän opettajamme oli vanha mies, joka jaksoi joka-alvarin juhlassa kertoa juttua siitä, kuinka "Venäjän lentokoneet lensivät kotimme ylitse ... lähdimme evakkoon ... voi kurjuutta!"
Ja sitten pienet ala-astelapset lauloivat "Ma vartiossa seison, nyt yössä yksinäin ..."
Sen kyllä muistan, että yläasteella ja lukiossa Suomen yhteydet natsi-Saksaan yritettiin aina "selittää" paremmiksi. Löydettiin kaikenlaisia tärkeitä syitä, miksi näin oli. Jatkosodan historiatunnilla katsottiin elokuva "Tuntematon sotilas".
Kuitenkaan Suomen yhteyttä Saksaan ei peitelty. Kyllä siitä puhuttiin, asiallisesti ja lyhyesti, selitysten kanssa - mutta puhuttiin kuitenkin.
kissa
