vappu

Löyttyykö mistään selitystä, miksi on Äitien -ja Isänpäivä? Siis ettei Äidin- ja Isien, tai Äitien- ja Isienpäivät, tai Äidin- ja Isänpaivät?

     

Scobl

Ehkä kaikilla ei ole äitiä tai isää ja toisaalta kaksi pyhäpäivää on parempi vaihtoehto kuin yksi

     

belaja

скажу так, детям нравится делать подарки маме и папе отдельно

мне сын подарил поваренную книгу, сам слепил) это к примеру

-----------------
What goes around comes around

     

Haha

Если я правильно поняла, то автора удивило не само наличие двух праздников, а то, что в их названиях: мам много (Äitien...), а папа - один (Isän...) - т.е. день мам, но день папы...

* мой ответ: не знаю...

-----------------
"После коммунистов я больше всего не люблю антикоммунистов" (С.Довлатов)
"Евтушенко против колхозов? Тогда я - за..." (И.Бродский в переложении того же Довлатова)

     

belaja

ах вот оно как... ну может звучит лучше? не знаю)

-----------------
What goes around comes around

     

bobik

озадачила отца ребенка и всех родственников говорят,не задумывались,почему матерей,но отца... надо спросить еще и в саду

     

Scobl

стараемся общаться в этом разделе по-фински, хорошо?

     

belaja

если я начну писАть по фински, можно раздел смело назвать юмористическим)))))

-----------------
What goes around comes around

     

vappu

Kysymys on nimenomaan siitä. Toinen monikossa, toinen yksikössä. Etsin loogikkaa...

     

vappu

Henkilön mahdollisuus moniisyyteen on suurempi kuin moniäitiyteen

     

Musja

Sama juttu kuin suomen kieli yleensa, pitää tottutaa, älä kysyä!

     

vappu

Pitihän jotain ajatusta olla sen takana. Eihän tämä ole mitään satojen vuosien takaa haettu, vaan ihan uutta (siis 1900-luvun) kieltä...

     

Naali

Itse asiassa veikkaisin että kyse on juuri siitä että nämä juhlapäivät eivät tulleet Suomeen samaan aikaan (äitienpäivä on paljon vanhempi kuin isänpäivä ), joten niiden takana ei ollutkaan samojen ihmisten ajatuskia.

Musta tuntuu että nämä merkkipäivät ovat yleensä monikossa (äitienpäivä, naistenpäivä, pyhäinpäivä, jne.) ja isänpäivä on jostain syystä poikkeus. Ainoa toinen sellainen poikkeus mikä tulee mieleen on ystävänpäivä, ja sekin on melko uusi.

     

Gretsa

Vaikka suomen kielioppi on hyvin looginen muihin kieliin verrattuna, niin aina tuota logiikkaa ei löydy.

Nämä molemmat juhlat ovat tuontitavaraa. Monikko on niissä luontevin muoto: "äitienpäivä". Mutta ajattele "isänpäivän" kieliopillista taivuttamista monikoksi: "isäinpäivä". Kuinka moni suomalainen kirjoittaisi tai sanoisi tuon oikein? Tuskin kovin moni. Nimi vääntyisi muotoon "isienpäivä", jossa taas kantasanana on slangisana "isi". Täten yksikössä oleva "isänpäivä" on helppo ratkaisu, se on helppo taivuttaa eikä johda väkisin slangi-ilmaisun lisääntymiseen.

Vaikka suomenkielessäkin on näitä hellittelymuotoja "isi", niin ne eivät ole läheskään niin hyväksyttyjä tai toivottavia, kuin venäjänkielessä. Venäjässähän aikuisetkin käyttävät kauniita hellittelymuotoja aivan yleisesti. Tässä on ero kulttuurissa ja kielen historiassa.

     

tapan

Itse asiassa Venäjällä ei ole selläsiä juhliä.....

     

Karambol

Jos henkilö, joka ei puhu lainkaan venäjää, on kotoisin Suomesta ja hänen isänsä on suomalainen, niin hänen äidinkielensä on suomi, vaikka äiti oli itse asiassa venäläinen. Ei mitään logiikkaa...

     

tapan

miten se johtuu juhliin?

     

jvl

Slangia? "Isien"? Hä?

     

Karambol

Kysymys oli kielen logiikasta, eikä juhlista.

     

BONTON

Näyttää siltä,että suomalaiset eivät todellakaan tiedä itsekään mitään kyseisestä nimityksen alkuperästä...
Tutkija Matti Vilpula:"Tapa viettää äitienpäivää ja isänpäivää on omaksuttu meille Yhdysvalloista. Äitienpäivää on Suomessa juhlittu vuodesta 1919 lähtien, isänpäivää paljon myöhemmin, vasta vuodesta 1970. Saattaa olla, että juuri tämä aikaero selittää sen, että nimitykset yksikön ja monikon käytön suhteen ovat eripariset. Nimityksenannossa on1920-luvulla noudatettu kenties toisenlaisia periaatteita kuin 1970-luvulla...
Suomi näyttää äitienpäivään tai isänpäivään rinnastuvien juhlapäivien nimissä suosivan monikkoa. On kansainvälinen naistenpäivä, kansainvälinen lastenpäivä, vainajainpäivä, pyhäinmiestenpäivä eli pyhäinpäivä. Isänpäivän lisäksi lienee vain yksi siihen rinnastuva merkkipäivä, jonka alkuosa on yksikön genetiivissä: ystävänpäivä.
Se, että puhutaan ystävänpäivästä eikä ystävien- tai ystäväinpäivästä, voi johtua halusta karttaa raskasta ja kankeaa ystävien-, ystäväin-monikkoa. Toinen mahdollisuus on, että yksikön käytöllä pyritään tähdentämään ystävyyden merkitystä. Yksikkö tekee ystävästä konkreettisen, todella olemassa olevan, tärkeän ja läheisen. Kyse on muusta kuin hyvänpäiväntutusta.
Päteekö isänpäivään sama selitys? Onko yksikön käytöllä sanassa isänpäivä ja monikon käytöllä sanassa äitienpäivä tarkoitus osoittaa, että isä on äitiä tärkeämpi? Tuskin. Tasa-arvon nimissä pitäisi siis olla joko isänpäivä ja äidinpäivä tai isienpäivä ja äitienpäivä.
Äideille ja isille tarkoittettujen merkkipäivien nimien yhdenmukaistaminen ei kuitenkaan suju ongelmitta. Jos äitienpäivästä tehtäisiin äidinpäivä, olisi luultavaa, että sana ainakin joidenkuiden puheessa muuttuisi äitinpäiväksi tai äirinpäiväksi. Isienpäivän hankaluutena taas olisi se, että se voisi liittyä paitsi sanaan isä myös sanaan isi. Jälkimmäiseen yhdistettynä päivästä tulisi paremminkin pienten lasten isien kuin kaikkien isien päivä.
Entä isäinpäivä? Olisiko se taas liian vanhahtavalta kuulostava, melkein kuin pyhäinpäivä tai vainajainpäivä? Toisiko se mieleen säkeen "teit isäin astumaan" ja sulkisi nykyiset isät ulkopuolelleen?
Ehkä nykyinen käytäntö sittenkin on hyvä. Ehkä isänpäivä paremmin kuin isien- tai isäinpäivä sopii suomalaiselle isälle, hiukan yksinäiselle mutta lämminsydämiselle jörrikälle."