Вернуться   Финляндия по-русски » Жизнь в Финляндии » Suomenkielinen keskustelupalsta
Логин
Пароль

Ответ
 
Опции темы Поиск в этой теме Рейтинг: Рейтинг темы: Голосов - 1, средняя оценка - 4.00. Опции просмотра
Old 11-02-2005, 22:13   #121
Evgenia
Registered User
 
Аватар для Evgenia
 
Сообщений: 484
Проживание: Finland Vantaa
Регистрация: 07-09-2004
Status: Offline
en ollut. oikeesti en tuntenut mitenkään sitä miestä, näin sen ehkä kerran. kaverilta sit kuulin aina niiden juttuja.
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 11-02-2005, 22:13   #122
Evgenia
Registered User
 
Аватар для Evgenia
 
Сообщений: 484
Проживание: Finland Vantaa
Регистрация: 07-09-2004
Status: Offline
enkä mä yleensä kiinostuu varattuihin miehiin. se on minun periaate.
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 11-02-2005, 22:20   #123
Evgenia
Registered User
 
Аватар для Evgenia
 
Сообщений: 484
Проживание: Finland Vantaa
Регистрация: 07-09-2004
Status: Offline
По-душка
Olet loputon - runo on sit englannin kielen versio, Tvorchestvo i yumor osastossa.
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 12-02-2005, 11:48   #124
Evgenia
Registered User
 
Аватар для Evgenia
 
Сообщений: 484
Проживание: Finland Vantaa
Регистрация: 07-09-2004
Status: Offline
Tämän runon kirjoitin yli vuos sitten. Se on Uuden vuoden runo.

Uusi vuosi – Uusi elämä

Uuden vuoden aattona tähdet loistavat taivalla.
Ihmiset iloitsevat sitä juhlaa,
Kaikki hymyilevät ja toivotavat toiselle kaikkea hyvää.
Koko maailma hohtaa rakkaudella.

Uusi vuosi on kuin uuden elämän alku.
Uudet mahdollisuudet ovat ulottuvilla.
Löydä uudessa elämässä määränpää, johon sinun pitäisi tähdätä.
Saavutat sen jos todella sitä haluat.
Ja silloin kun pääset sinne,
Sinun kaikki unelmasi toteutuvat.

Unohda menneitä aikoja ja katso tulevaisuuden toivoen.
Usko minun kun sanon, että kaikki tulee hyväksi muuttuman
Kun löydät aidon rakkauden.

31.12.03 Evgenia
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 16-04-2005, 12:31   #125
Evgenia
Registered User
 
Аватар для Evgenia
 
Сообщений: 484
Проживание: Finland Vantaa
Регистрация: 07-09-2004
Status: Offline
Anna anteeksi, Jumala. (rukous/runo)

Hyvä Jumala, kuule rukoukseni öisin, kun minua ei nukuta.
Joka ilta minä toivon, että huomenna olis kaikki toisin,
Että edes jotain tulisi muuttumaan.

Hyvä Jumala, osoita tie, jonka minun pitäisi kulkea.
Sano missä kotini on, minä itse sitä en löydä.
Näytä mikä ovi minun pitäisi avata ja minkä taakseni sulkea.

Hyvä Jumala, auta minua selviämään,
Kun joskus tuntuu, että itse ei voi.
Auta minun tajuamaan, mikä ihme minut tähän maailmaan toi.

Hyvä Jumala anna minulle anteeksi,
Sillä olen syntinen.
Kerro milloin tulee se aika, kun minusta tulee onnellinen.

Eve 08.10.03
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 18-04-2005, 14:19   #126
Zoja
Anhedonist
 
Аватар для Zoja
 
Сообщений: 298
Проживание: Турку
Регистрация: 16-06-2004
Status: Offline
Olet tie, jota en enää valitsisi
Olet polku, jolle en enää eksyisi
Olet satama, johon en enää saapuisi
Olet meri, joka ei enää kutsu

Olet käsi, jonka en enää tahdo koskettavan
Olet sana, jota en enää tahdo kuulla
Olet menneisyys, jota ei voi kullata
Olet kahle, jonka olen murtanut

-----------------
I've kissed many frogs. Yet they all remained just frogs.
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 29-05-2005, 00:35   #127
По-душка
ненасытная юзерша
 
Аватар для По-душка
 
Сообщений: 10,297
Проживание: все там же
Регистрация: 26-10-2003
Status: Offline
Kun vahvana ja voimattomana
hauraana ja jäntevänä
herkkänä ja tunnottomana
seisot edessäni katse ymmällään,
mieltäni vaivaa ajatus,
ettet voi olla minun.

Kun luen kirjeitäsi
niin kiihottavia ja kylmiä
ihailuasi ja alistumistasi pursuavia
naurua ja surua minussa herättäviä,
raivoan ajatuksesta,
ettet voi olla minun.

Kun tulet uniini
ja jahtaat minua metsäpolulla…
Kiihkeä hengityksesi takanani
saa kehoni sykkimään himosta
ja ruumiini sulamaan nautinnosta.
Vasta silloin olen onnellinen,
sillä vihdoinkin olet minun.
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 29-05-2005, 00:45   #128
AlinaR
лучше Алинарчик
 
Аватар для AlinaR
 
Сообщений: 4,355
Проживание: artami
Регистрация: 23-10-2003
Status: Offline
Pakolainen

Kylmissään ja koditon
jokainen vuorollaan on,
pakolainen, passiton
Kauan kuljin vailla uskoa ja toivoa,
kaukana rakkauden polusta,
rinta raskaana tyhjyydestä
Teit ihostasi huovan,
halustasi tulen,
suustasi ruukun
janoisen juoda
jano hetkeksi pois
Nukahdin uneen
jossa kaikki oli hyvää ja kaunista
eikä kukaan kylmissään ja koditon
Nyt kuljen pitkin rakkauden polkua,
olen pelkkää ihoa ja huopaa,
pelkkää ruukkua
janoisten tulla ja juoda
T.Tabermann
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 30-07-2005, 00:21   #129
kuolema
Гость
 
Сообщений: n/a
Проживание:
Регистрация:
Status:
Kun olet poissa,
Olen surullinen.
Kun olen voissa,
Olet iloinen.
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 30-07-2005, 00:39   #130
По-душка
ненасытная юзерша
 
Аватар для По-душка
 
Сообщений: 10,297
Проживание: все там же
Регистрация: 26-10-2003
Status: Offline
Цитата:
Сообщение от kuolema
Kun olen voissa,
Olet iloinen.


Minä olisin varmaan vihainen. Hyvä voi meni pilalle.
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 31-07-2005, 00:35   #131
kuolema
Гость
 
Сообщений: n/a
Проживание:
Регистрация:
Status:
Цитата:
Сообщение от По-душка
Minä olisin varmaan vihainen. Hyvä voi meni pilalle.

Kylla se oli pila. Miksi sitten oot vihainen? Tama historia ihmisista, joiden pitaa panna, panna ja panna aivan usein. Mutta ma en luullut silloin, etta se on paha sulle. Pyydan anteeks tietysti. Mutta kuitenkin vastaa mulle.
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 01-08-2005, 01:27   #132
kuolema
Гость
 
Сообщений: n/a
Проживание:
Регистрация:
Status:
Post runoni

Nouseminen ylospain

Pidan tasta maailmasta, naen kaikkia:
Taivaassa linnut lentaa, maalla hevoset ratsastaa,
Ne kaikki on vapaana, ne ei tieda esteita,
Toivon ja oon iloinen siita.
Mina kuvittelen itselleni se,
Kuin ratsastan nopeasti ja lennan vapauksessa.

Haluan ratsastaa niin kauemmaksi vois,
Missa on kalliot, vetta ja toiveja.
Haluan lentaa korkealle pois,
Missa ei oo ollut ikavyytta, suruja ja haluja.
Haluan tulla valoisaksi tahdiksi,
Etta naytella matkaa jolle.
Haluan tulla tahdiksi,
Joka ei anta unia rakastavaiseille.

Mutta se kaikki on toivet
Ja ymmarran kaikkea,
Etta mina, kuin sinakin,
Vain olen pieni pisti ikuisuudessa...
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 01-09-2005, 12:21   #133
banc
Banned
 
Сообщений: 788
Проживание:
Регистрация: 07-05-2003
Status: Offline
Nousi siitä Väinämöinen jalan kahen kankahalle
saarehen selällisehen, manterehen puuttomahan.

Viipyi siitä vuotta monta, aina eellehen eleli
saaressa sanattomassa, manteressa puuttomassa.

Arvelee, ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi:
kenpä maita kylvämähän, toukoja tihittämähän?

Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen,
sep' on maita kylvämähän, toukoja tihittämähän!

Kylvi maita kyyhätteli, kylvi maita, kylvi soita,
kylvi auhtoja ahoja, panettavi paasikoita.

Mäet kylvi männiköiksi, kummut kylvi kuusikoiksi,
kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi.

Noromaille koivut kylvi, lepät maille leyhke'ille,
tuomet kylvi tuorehille, raiat maille raikkahille,
pihlajat pyhille maille, pajut maille paisuville,
katajat karuille maille, tammet virran vieremille.

Läksi puut ylenemähän, vesat nuoret nousemahan.
Kasvoi kuuset kukkalatvat, lautui lakkapäät petäjät.
Nousi koivupuut noroilla, lepät mailla leyhke'illä,
tuomet mailla tuorehilla, katajat karuilla mailla,
katajahan kaunis marja, tuomehen hyvä he'elmä.

Vaka vanha Väinämöinen kävi tuota katsomahan
Sampsan siemenen aloa, Pellervoisen kylvämiä.
Näki puut ylenneheksi, vesat nuoret nousneheksi;
yks' on tammi taimimatta, juurtumatta puu Jumalan.

Heitti herjan valloillensa, olevillen onnillensa;
vuotti vielä yötä kolme, saman verran päiviäki.

Kävi siitä katsomahan viikon päästä viimeistäki:
ei ole tammi kasvanunna, juurtununna puu Jumalan.

Niin näkevi neljä neittä, viisi veen on morsianta.
Ne oli nurmen niitännässä, kastekorren katkonnassa
nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen;
mink' on niitti, sen haravoi, kaikki karhille veteli.

Tulipa merestä Tursas, uros aalloista yleni.
Tunki heinäset tulehen, ilmivalkean väkehen;
ne kaikki poroksi poltti, kypeniksi kyyetteli.

Tuli tuhkia läjänen, koko kuivia poroja.
Saip' on siihen lemmen lehti, lemmen lehti, tammen
terho,
josta kasvoi kaunis taimi, yleni vihanta virpi;
nousi maasta mansikkaisna, kasvoi kaksihaarukkaisna.

Ojenteli oksiansa, levitteli lehviänsä.
Latva täytti taivahalle, lehvät ilmoille levisi:
piätti pilvet juoksemasta, hattarat hasertamasta,
päivän peitti paistamasta, kuuhuen kumottamasta.

Silloin vanha Väinämöinen arvelee, ajattelevi:
oisko tammen taittajata, puun sorean sortajata?
Ikävä inehmon olla, kamala kalojen uia
ilman päivän paistamatta, kuuhuen kumottamatta.

Ei ole sitä urosta eikä miestä urheata,
joka taisi tammen kaata, satalatvan langettoa.

Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Kave äiti, kantajani, luonnotar, ylentäjäni!
Laitapa ve'en väkeä veessä on väkeä paljo
tämä tammi taittamahan, puu paha hävittämähän
eestä päivän paistavaisen, tieltä kuun kumottavaisen!"

Nousipa merestä miesi, uros aallosta yleni.
Ei tuo ollut suuren suuri eikä aivan pienen pieni:
miehen peukalon pituinen, vaimon vaaksan korkeuinen.

Vaski- oli hattu hartioilla, vaskisaappahat jalassa,
vaskikintahat käessä, vaskikirjat kintahissa,
vaskivyöhyt vyölle vyötty, vaskikirves vyön takana:
varsi peukalon pituinen, terä kynnen korkeuinen.

Vaka vanha Väinämöinen arvelee, ajattelevi:
on miesi näkemiänsä, uros silmänluontiansa,
pystyn peukalon pituinen, härän kynnen korkunainen!

Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:
"Mi sinä olet miehiäsi, ku, kurja, urohiasi?
Vähän kuollutta parempi, katonutta kaunihimpi!"

Sanoi pikku mies merestä, uros aallon vastaeli:
"Olen mie mokoma miesi, uros pieni, veen väkeä.
Tulin tammen taittamahan, puun murskan
murentamahan."

Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Ei liene sinua luotu, eipä luotu eikä suotu
ison tammen taittajaksi, puun kamalan kaatajaksi."

Sai toki sanoneheksi; katsahtavi vielä kerran:
näki miehen muuttunehen, uuistunehen urohon!
Jalka maassa teutaroivi, päähyt pilviä pitävi;
parta on eessä polven päällä, hivus kannoilla takana;
syltä oli silmien välitse, syltä housut lahkehesta,
puoltatoista polven päästä, kahta kaation rajasta.

Hivelevi kirvestänsä, tahkaisi tasatereä
kuutehen kovasimehen, seitsemähän sieran päähän.

Astua lykyttelevi, käyä kulleroittelevi
lave'illa lahkehilla, leve'illä liehuimilla.
Astui kerran keikahutti hienoiselle hietikolle,
astui toisen torkahutti maalle maksankarvaiselle,
kolmannenki koikahutti juurelle tulisen tammen.

Iski puuta kirvehellä, tarpaisi tasaterällä.
Iski kerran, iski toisen, kohta kolmannen yritti;
tuli tuiski kirvehestä, panu tammesta pakeni:
tahtoi tammi kallistua, lysmyä rutimoraita.

Niin kerralla kolmannella jopa taisi tammen kaata,
ruhtoa rutimoraian, satalatvan lasketella.
Tyven työnnytti itähän, latvan laski luotehesen,
lehvät suurehen suvehen, oksat puolin pohjosehen.
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 01-09-2005, 12:21   #134
banc
Banned
 
Сообщений: 788
Проживание:
Регистрация: 07-05-2003
Status: Offline
Smile

Kenpä siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen;
kenpä siitä latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian;
kenpä lehvän leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen.
Mi oli lastuja pirannut, pälähellyt pälkäreitä
selvälle meren selälle, lake'ille lainehille,
noita tuuli tuuitteli, meren läikkä läikytteli
venosina veen selällä, laivasina lainehilla.

Kantoi tuuli Pohjolahan. Pohjan piika pikkarainen
huntujahan huuhtelevi, virutteli vaattehia
rannalla vesikivellä pitkän niemyen nenässä.

Näki lastun lainehilla; tuon kokosi konttihinsa,
kantoi kontilla kotihin, pitkäkielellä piha'an,
tehä noian nuoliansa, ampujan asehiansa.

Kun oli tammi taittununna, kaatununna puu katala,
pääsi päivät paistamahan, pääsi kuut kumottamahan,
pilvet pitkin juoksemahan, taivon kaaret kaartamahan
nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen.

Siit' alkoi salot silota, metsät mielin kasvaella,
lehtipuuhun, ruohomaahan, linnut puuhun laulamahan,
rastahat iloitsemahan, käki päällä kukkumahan.

Kasvoi maahan marjanvarret, kukat kultaiset keolle;
ruohot kasvoi kaikenlaiset, monenmuotoiset sikesi.
Ohra on yksin nousematta, touko kallis kasvamatta.

Siitä vanha Väinämöinen astuvi, ajattelevi
rannalla selän sinisen, ve'en vankan vieremillä.
Löyti kuusia jyviä, seitsemiä siemeniä
rannalta merelliseltä, hienoiselta hietiköltä;
kätki nää'än nahkasehen, koipehen kesäoravan.

Läksi maata kylvämähän, siementä sirottamahan
vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen.

Tirskuipa tiainen puusta: "Eipä nouse Osmon ohra,
ei kasva Kalevan kaura ilman maan alistamatta,
ilman kasken kaatamatta, tuon tulella polttamatta."

Vaka vanha Väinämöinen teetti kirvehen terävän.
Siitä kaatoi kasken suuren, mahottoman maan alisti.
Kaikki sorti puut soreat; yhen jätti koivahaisen
lintujen leposijaksi, käkösen kukuntapuuksi.

Lenti kokko halki taivon, lintunen ylitse ilman.
Tuli tuota katsomahan: "Miksipä on tuo jätetty
koivahainen kaatamatta, puu sorea sortamatta?"

Sanoi vanha Väinämöinen: "Siksipä on tuo jätetty:
lintujen lepeämiksi, kokon ilman istumiksi."

Sanoi kokko, ilman lintu: "Hyvinpä sinäki laait:
heitit koivun kasvamahan, puun sorean seisomahan
linnuille lepeämiksi, itselleni istumiksi."

Tulta iski ilman lintu, valahutti valkeaista.
Pohjaistuuli kasken poltti, koillinen kovin porotti:
poltti kaikki puut poroksi, kypeniksi kyyetteli.

Siitä vanha Väinämöinen otti kuusia jyviä,
seitsemiä siemeniä yhen nää'än nahkasesta,
koivesta kesäoravan, kesäkärpän kämmenestä.

Läksi maata kylvämähän, siementä sirottamahan.
Itse tuon sanoiksi virkki: "Minä kylvän kyyhättelen
Luojan sormien lomitse, käen kautta kaikkivallan
tälle maalle kasvavalle, ahollen ylenevälle.

"Akka manteren-alainen, mannun eukko, maan emäntä!
Pane nyt turve tunkemahan, maa väkevä vääntämähän!
Eip' on maa väkeä puutu sinä ilmoisna ikänä,
kun lie armo antajista, lupa luonnon tyttäristä.

"Nouse, maa, makoamasta, Luojan nurmi, nukkumasta!
Pane korret korttumahan sekä varret varttumahan!
Tuhansin neniä nosta, saoin haaroja hajota
kynnöstäni, kylvöstäni, varsin vaivani näöstä!

"Oi Ukko, ylijumala tahi taatto taivahinen,
vallan pilvissä pitäjä, hattarojen hallitsija!
Piä pilvissä keräjät, sekehissä neuvot selvät!
Iätä iästä pilvi, nosta lonka luotehesta,
toiset lännestä lähetä, etelästä ennättele!
Vihmo vettä taivosesta, mettä pilvistä pirota
orahille nouseville, touoille tohiseville!"

Tuo Ukko, ylijumala, taatto taivon valtiainen,
piti pilvissä keräjät, sekehissä neuvot selvät.
Iätti iästä pilven, nosti longan luotehesta,
toisen lännestä lähetti, etelästä ennätteli;
syrjin yhtehen sysäsi, lomituksin loukahutti.
Vihmoi vettä taivosesta, mettä pilvistä pirotti
orahille kasvaville, touoille tohiseville.
Nousipa oras okinen, kannonkarvainen yleni
maasta pellon pehmeästä, Väinämöisen raatamasta.

Jopa tuosta toisna päänä, kahen, kolmen yön perästä,
viikon päästä viimeistäki vaka vanha Väinämöinen
kävi tuota katsomahan kyntöänsä, kylvöänsä,
varsin vaivansa näköä: kasvoi ohra mieltä myöten,
tähkät kuuella taholla, korret kolmisolmuisena.

Siinä vanha Väinämöinen katseleikse, käänteleikse.
Niin tuli kevätkäkönen, näki koivun kasvavaksi:
"Miksipä on tuo jätetty koivahainen kaatamatta?"

Sanoi vanha Väinämöinen: "Siksipä on tuo jätetty
koivahainen kasvamahan: sinulle kukuntapuuksi.
Siinä kukkuos, käkönen, helkyttele, hietarinta,
hoiloa, hopearinta, tinarinta, riukuttele!
Kuku illoin, kuku aamuin, kerran keskipäivälläki,
ihanoiksi ilmojani, mieluisiksi metsiäni,
rahaisiksi rantojani, viljaisiksi vieriäni!"
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 03-09-2005, 02:55   #135
OpiskelijaParka
Гость
 
Сообщений: n/a
Проживание:
Регистрация:
Status:
Lyriikkaa

Kalevalan kaikkia sanojahan nykysuomalainen ei enää tunnista. Eikä se johdu pelkästään Kalevalan maaseutukulttuurista.

Lapinlahden Lintujen mustaa komediaa popmusiikkina
http://www.leoslyrics.com/artists/21184/

Tässä heidän kotisivunsa, joilla on joviaali esittely heistä
http://www.lapinlahdenlinnut.fi/

Suomalaisissa lauluissa ei taideta niinkään laulaa rakkaudesta vaan parisuhteesta.

Leevi and The Leaving oli hyvin suomalainen, ja taisi olla niin menestyksekäskin, ettei viitsinyt koskaan konsertoida kertaakaan:
http://www.leoslyrics.com/artists/15171/

Ei tarvitse olla tavallinen menestyäkseen.

Tässä suomipopin helmiä heiltä (nauraminen/hymyileminen ei ole kielletty&#228:

"Sopivasti Lihava"

Minä sinulle tehdä jos saisin
sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään
rinnoista sua puristaisin
kun ei ne piilossa tahtoneet pysyäkään
sä olit sopivasti lihava

Sinä typerä olla saat
kanamainen, hölmö nainen
sun turha on luulla
mun tahtovan kuulla
jotain järkevää

Ne sinun muotosi kurvikkaat
saivat aikaan valtavan paineen
kun päällesi puskin
niin muu oli tuskin
yhtä tärkeää

Minä sinulle tehdä jos saisin
sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään
rinnoista sua puristaisin
kun ei ne piilossa tahtoneet pysyäkään
sä olit sopivasti lihava

En edes tiedä miksi kiihottaa
mua yhtä pitkä kuin leveä nainen
jalat kuin pylväät ja rinnatkin ylväät
joista kiinni saa

Se nainen unissani liihottaa
se lähes sadan kilon keijukainen
Muodokas kyllä, kun ei vaatteita yllä
ole ollenkaan

Minä sinulle tehdä jos saisin
sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään
rinnoista sua puristaisin
kun ei ne piilossa tahtoneet pysyäkään
sä olit sopivasti lihava

Minä sinulle tehdä jos saisin
sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään
rinnoista sua puristaisin
kun ei ne piilossa tahtoneet pysyäkään
sä olit sopivasti lihava


*********************************** ****************

Jos joku nyt aikoo luopua ikuisesta laihdutuskuuristaan edellisen
laulun innoittamana niin kehotan kuitenkin ensin katsomaan tuon
yhtyeen äijien kuvia. Haluatko todella heitä ihailijoiksesi?
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 04-03-2006, 22:01   #136
Ptica
Гость
 
Сообщений: n/a
Проживание:
Регистрация:
Status:
Цитата:
Сообщение от Ptica
Rakkaus,Suru,Viha,Kuolema,hauskat ja elämän runot. Niitä löytyy monenlaisia. Millaisista runoista te tykkäätte? Muistakaa että kun runon keksii se on teidän oma pieni henki. Jonka tulette melkein aina muistamaan

Loppu
Retkelle kun lähdettiin
päättyi se kyyneliin.
Oli aamu alkamassa
kun loppu oli jo tulossa
ja nähtiin enkelin sylissä.
Hän oli nuori ja viaton
vielä elämä edessä.
Mutta hän sai siivet joilla lentää
ja vahtia meitä muita.
Oli hänen aikansa koitanut,
mutta liian nuorena.
Vain muisto jäi hänestä kauniina.

Lammas
Suru saa minut hajoamaan sirpaleiksi,
joita ei saa kärätyiksi. Kyyneleet
valuavat pitkin kasvojani ja minusta
tuntuu että tukehdun siihen.
Henkeä en saa kun ajattelen enkeleitä,
sillä olimmehan heitä. Mutta sinua
ajattelessa suru kyyneleeni vuotaavat kuin eksyneet lampaat pimeässä metsässä ja sinä mielessä.



Siniskan sydän petti.
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 04-03-2006, 22:28   #137
По-душка
ненасытная юзерша
 
Аватар для По-душка
 
Сообщений: 10,297
Проживание: все там же
Регистрация: 26-10-2003
Status: Offline
Sain rakkaalta ihmiseltä tänään tällaisen runon. Se on Eeva Kilven kirjoittama. Aivan mahtava. Liikutuin kyyneliin.


LAULU RAKKAUDESTA

Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvikasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.
Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi,
hengenahdistuksesi
ja kuolion
joka sydämessäsi jo on
ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani
ja sen alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.
Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua silloin
tula tuulan tuli toi?
Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski?ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonosti puettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus.
Opeta meidät hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.
Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vaa:
kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.
Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja ilta.
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 04-03-2006, 23:10   #138
Ptica
Гость
 
Сообщений: n/a
Проживание:
Регистрация:
Status:
Rakas kaunis äitini kuoli tänään.
Hänestä ei koskaan tule vanhaa.
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 05-03-2006, 00:42   #139
По-душка
ненасытная юзерша
 
Аватар для По-душка
 
Сообщений: 10,297
Проживание: все там же
Регистрация: 26-10-2003
Status: Offline
Otan osaa suruusi. Läheisen kuolema on elämän raskain koettelemus.
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 05-03-2006, 09:25   #140
Eki_fin
Нещадящий времени
 
Аватар для Eki_fin
 
Сообщений: 128
Проживание: Turku
Регистрация: 08-12-2005
Status: Offline
Цитата:
Сообщение от Ptica
Rakas kaunis äitini kuoli tänään.
Hänestä ei koskaan tule vanhaa.


Otan osaa. Voimia Sinulle.
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Old 06-03-2006, 14:01   #141
Black
Гость
 
Сообщений: n/a
Проживание:
Регистрация:
Status:
Цитата:
Сообщение от Ptica
Rakas kaunis äitini kuoli tänään.
Hänestä ei koskaan tule vanhaa.

Otan osaa!
Olle kilti ja kirjoittaa minulle! Oikein pyydän!!!
( в ПС)

Последнее редактирование от Black : 06-03-2006 в 14:06.
 
0
 
0
    Ответить с цитированием
Ответ


Опции темы Поиск в этой теме
Поиск в этой теме:

Расширенный поиск
Опции просмотра Оценка этой теме
Оценка этой теме:

Ваши права в разделе
Вы не можете создавать темы
Вы не можете отвечать на сообщения
Вы не можете прикреплять файлы
Вы не можете редактировать сообщения

vB коды Вкл.
[IMG] код Вкл.
HTML код Выкл.



» Объявления на Doska.fi

» Галерея Финляндии

» Реклама на Doska.fi

» Реклама на Russian.fi


Часовой пояс GMT +3, время: 11:57.

Russian.fi - Финляндия по-русски © Suomitech Oy, 2002-2024 При использовании материалов с сайта указание ссылки на russian.fi обязательно