WASHINGTON Viime tiistaina presidentti Joe Biden puhui Atlantassa näyttävästi ja suoraan siitä, millaisessa suossa Yhdysvaltain demokratia on tällä hetkellä.
Republikaanit ajavat osavaltiotasolla läpi uusia lakeja, joista osa hankaloittaa erityisesti vähemmistöjen äänestämistä. Demokraatit yrittävät edistää kongressissa kahta lakia, jotka muun muassa turvaisivat äänestysoikeuden ja yhdenmukaistaisivat vaalilainsäädäntöä koko maassa.
Bidenin mukaan Yhdysvallat on vuodentakaisen vallankaappausyrityksen jälkeen käännöskohdassa, jossa demokraattien pitää taistella republikaanien vaalilakeja vastaan koko painollaan.
– He haluavat kaaosta, me haluamme kansanvaltaa, Biden sanoi ja toisti jo vaalikampanjan aikana tutuksi tulleen iskulauseensa:
– Taistelu Yhdysvaltain sielusta ei ole ohi.
Suurista puheista huolimatta Biden ei todellisuudessa ole ollut siinä taistelussa täysin rinnoin mukana. Sillat ja lentokentät ovat olleet presidentille maan sielua tärkeämpiä.
Atlantan-puheensa aikana Joe Biden asettui ensimmäistä kertaa tukemaan senaatin sääntöjen muutosta, jotta demokraatit saisivat äänestyslakinsa läpi kongressista.
Demokraattien ajamista laeista toinen, kansalaisoikeusaktivisti John Lewisin mukaan nimetty laki, palauttaisi alkuperäisessä vuoden 1964 kansalaisoikeuslaissa taatut äänestysoikeuksien turvamekanismit. Toinen, Vapaus Äänestää -niminen lakipaketti uudistaisi vaalilakeja laajemmin, muun muassa muuttamalla tapaa jolla vaalipiirit piirretään ympäri maan.
Toistaiseksi lakien etenemisen on estänyt niin kutsuttu viivytyskeskustelukäytäntö. Käytäntö tarkoittaa käytännössä sitä, että suurin osa laeista vaatii 60 ääntä satapäisessä senaatissa astuakseen voimaan. Demokraattien 51 äänen enemmistö ei riitä.
Viime viikolla Biden lupasi ensin Atlantassa ja myöhemmin uudelleen vieraillessaan kongressissa, että panee poliittisen voimansa peliin jotta senaatin sääntöjä muutettaisiin vaalilakien kohdalla.
Kaksi demokraattisenaattoria, Länsi-Virginian Joe Manchin ja Arizonan Kyrsten Sinema, ovat kuitenkin jälleen kerran ilmoittaneet vastustavansa sääntömuutosta.
Toive vaalilakien läpi runnomisesta on siis pitkälti turha, vaikka demokraatit aikovat sitä alkavalla viikolla yrittää.
Samat senaattorit olivat vastahakoisia myös viime vuonna, kun Bidenin hallinto yritti saada läpi maan perusrakenteiden korjaamiseen tarkoitettua miljardien rahoitusta.
Useita kuukausia jatkuneiden neuvotteluiden jälkeen Sinema ja Manchin suostuivat typistettyyn versioon paketista. Biden osallistui neuvotteluihin aktiivisesti ja tapasi kiivaimman väännön keskellä senaattoreita melkein päivittäin.
Sen sijaan huomiotta jäivät kymmenet Texasin osavaltion kongressin edustajat, jotka olivat pakomatkalla Washingtonissa.
Osavaltion edustajat lähtivät kesällä kiireellä kotiosavaltiostaan estääkseen rajoittavien vaalilakien etenemisen. He tulivat pääkaupunkiin kiinnittääkseen puolueen johdon huomion äänestysoikeustaisteluun.
Kuukausien Washington-leireilyn aikana Biden ei löytänyt aikaa tapaamiselle demokraattiryhmän kanssa.
Presidentinhallinto osoitti yhtä laimeaa kiinnostusta, kun Georgian osavaltion kongressi vei ensimmäisten joukossa läpi omat rajoittavat äänestyslakinsa. Näin siitä huolimatta, että juuri Georgian demokraattiäänestäjät takasivat Bidenille paitsi presidentinvaalien voiton, myös niukan enemmistön senaatissa.
Kun Biden saapui Atlantaan puhumaan äänestysoikeuksista oltuaan melkein vuoden presidenttinä, moni turhautunut äänestysoikeusaktivisti boikotoi tilaisuutta. He toivovat selkeitä toimia, eivät sanahelinää.
Mutta olisiko Biden voinut tehdä mitään enemmän? Osa Washingtonin poliittisesta eliitistä ei siihen usko, koska senaatin sääntöjen muuttaminen on jo lähtökohtaisesti hankalaa.
Tilanne kuitenkin voisi olla toinen, jos Biden olisi käyttänyt energiansa vuoden aikana Sineman ja Manchinin taivutteluun äänestyslakien kannalle. Koska vaalilakien läpi viemisen aikataulu on tässä vaiheessa kongressikautta tiukka, taivuttelulle ei ole enää aikaa.
Puhuessaan Atlantassa Biden sanoi, että äänestysoikeus on demokratiassa kaiken alku, jota ilman mitään ei voi tapahtua. Hän on kuitenkin vuoden ajan käyttäytynyt kuin tiet, sillat ja lentokentät olisivat äänestysoikeuksia merkittävämpiä.
Biden on myös sokeasti uskonut puolueiden väliseen yhteistyöhön, vaikka republikaanipuolue yrittää yhä levittää valheita presidentinvaalien tuloksesta.
Sinisilmäisyys kostautuu ensi vaaleissa, joissa demokraatit lähes varmasti menettävät sekä senaatin että kongressin. Osin kyse on tyypillisestä heilahduksesta, jossa äänestäjät ilmaisevat tyytymättömyyttään valtapuolueeseen.
Osin vaalitulokseen tulee vaikuttamaan se, että republikaanit ovat onnistuneesti hankaloittaneet äänestämistä useissa osavaltioissa. Demokraatit pärjäävät aina paremmin vaaleissa, joissa on korkea äänestysprosentti.
Erityisiä kärsijöitä ovat etelän osavaltioiden demokraatit, jotka ovat vuosikausia tehneet töitä taistellen kaikenlaisia rajoituksia vastaan.
Jos tammikuun kuudennen hyökkäystä on Yhdysvalloissa verrattu sisällissodan aloittaneeseen Fort Sumterin hyökkäykseen, tuo Bidenin prioriteettivalinta mieleen pian sisällissodan päättymisen jälkeen tehdyn "vuoden 1877 kompromissin".
Sisällissodan päättymisen jälkeen liittovaltion joukot päivystivät entisissä etelävaltioissa turvaamassa vapautuneiden orjien kansalaisoikeuksia. Niin kutsutun uudelleenrakennuksen aikana mustat amerikkalaiset pääsivät äänestämään ja heitä valittiin päättäjiksikin.
Lyhyt renessanssi päättyi vuoden 1877 kompromissiin. Kun puolueet eivät meinanneet päästä sopuun presidentinvaalien voittajasta, pohjoisen republikaanit saivat presidenttiyden kun lupasivat vetää liittovaltion joukot pois etelävaltioiden alueelta. Jim Crow -rotusorron aika alkoi, ja äänestysoikeudet katosivat.
Nykyrepublikaanit voivat antaa Bidenin hallita presidenttikautensa loppuun. Seuraavissa presidentinvaaleissa äänestystulosta tuskin tarvitsee kiistää.
Lue myös:
Kirjeenvaihtajalta: Tammikuun kuudes oli vallankaappausyritys, ja se jatkuu yhä (6.1.)