Jos hyvin käy, täällä voisi vielä kuulla sellaisia sanoja kuin meä, seä tai heä. Sillä tavalla Savitaipaleella on vanhastaan sanottu, kun tarkoitetaan minä, sinä tai hän.
Savitaipale on reilun 3 300 asukkaan maaseutukunta Etelä-Karjalassa noin 40 kilometrin päässä Lappeenrannasta.
Kunta on Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon rajamailla. Huhtikuun lopulla sinne jalkautui puolenkymmentä kielentutkijaa ja suomen kielen opiskelijaa tallentamaan savitaipalelaisten puhekieltä.
Tutkijat ovat Savitaipaleella itse asiassa jo kolmannen kerran. Ensimmäinen murteentallennus tapahtui vuonna 1994 ja toinen vuonna 2005.
– 1980-luvulla Kotimaisten kielten keskus valitsi murteenseuruuhankkeeseen kymmenen paikkakuntaa eri murrealueilta. Niillä kaikilla on jo käyty kahdesti tallentamassa murretta, kertoo Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Hanna Lappalainen.
Savitaipaleen lisäksi mukana ovat Alastaro, Alatornio, Artjärvi, Eurajoki, Kauhava, Lapinlahti, Liperi, Pälkäne ja Sotkamo.
Paikallisten haastatteluja
Tutkijat haastattelivat tällä kertaa noin 20 entistä ja nykyistä eri-ikäistä savitaipalelaista..
Heistä useaa oli haastateltu myös edellisellä kerralla 17 vuotta sitten. Nyt haastatelluista seitsemän oli mukana jo ensimmäisellä haastattelukierroksella vuonna 1994.
Haastattelut on nauhoitettu, ja ne kirjoitetaan myöhemmin myös kirjoitetuksi versioksi. Sen jälkeen niistä voidaan tutkia, millaista murre on nyt tai miten se on vuosikymmenten aikana muuttunut.
– Me juttelemme sellaisista aihepiireistä, joista haastateltava haluaa puhua. Mukana on myös alueellisia teemoja, kuten se, että millaista Savitaipaleella on asua ja mikä täällä on parasta, kertoo Helsingin yliopistossa suomen kieltä opiskeleva Elisa Paljakka.
Paljakka oli mukana myös Savitaipaleen Europaeuksen koululla, jossa tutkijat haastattelivat peruskoulun oppilaita. Suurin osa koululaisten haastatteluista tehtiin parihaastatteluna eli haastateltavana oli yhtä aikaa kaksi koululaista.
– Parihaastattelussa on antoisaa, että nuoret saavat keskustella myös keskenään. Silloin murteellisuudetkin nousevat paremmin esiin, sanoo Paljakka.
Murrealueen välissä
Savitaipale kuuluu kaakkoismurteissa pieneen erityisalueeseen, johon Savitaipaleen lisäksi kuuluvat myös naapurikunnat Lemi ja Taipalsaari.
Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Hanna Lappalainen kertoo, miten opiskelijatkin ovat huomanneet Savitaipaleella sanottavan esimerkiksi kotoonta tai kotoont ja siintä tai siint, jotka siis tarkoittavat sanoja kotoa tai siitä.
– Ne ovat muotoja, jotka tarttuvat heti vieraspaikkakuntalaisenkin korvaan, sanoo Lappalainen.
Lappalainen korostaa, että he eivät hae tutkimuksiinsa mitään täydellistä murteen taitajaa.
– Jos me hakisimme vain jotain täydellistä murteen puhujaa, ei se enää kertoisi todellisuudesta. Kaikki ovat aivan yhtä kiinnostavia tutkimuksen kannalta ja kaikkien puhe on tärkeää, sanoo Lappalainen.
Lappeenrannassa minä on yleensä mie ja Mikkelissä miä. Kouvolassa mie-sanan viimeinen äänne kuulostaa ä:n ja e:n välimuodolta.
Savitaipaleen erikoisuuksia persoonapronomineja meä, seä ja heä Hanna Lappalainen on kuullut myös tällä keruuretkellä, mutta uskoo niiden olevan koko ajan harvemmassa.
– Ne eivät vaikuta kovin elinvoimaisilta. Mielenkiintoista on nähdä, vaikuttaako Savitaipaleen murteeseen Lappeenrannassa sanottava mie vai toisaalta yleissuomalainen puhetapa. Enemmän Savitaipaleen nuorilla kuulosti olevan mä tai mää kuin mie-sanoja.
Elinvoimainen piirre sen sijaan vaikuttaa olevan genetiivin n-äänteen katoaminen. Täällä sanotaan Saipa peli, poja pyörä tai kirkokylältä, kun tarkoitetaan Saipan peli, pojan pyörä tai kirkonkylältä.
– Tällaiset ovat Etelä-Karjalassa tyypillisiä ja omaleimaisia. Ne tuovat puheeseen rytmin, eikä puhuja kiinnitä niihin edes huomiota, kuten vaikkapa sanoihin meä tai mie, kertoo Lappalainen.
Paluu 10 vuoden kuluttua
Aineisto on nyt Savitaipaleella kerätty, ja seuraavaksi suomen kielen opiskelijat ja tutkijat käyvät aineiston kimppuun. Myöhemmin selviää, ovatko savitaipalelaisille tyypilliset murrepiirteet vähenemässä tai katoamassa kokonaan.
– Kyllä täällä selvästikin on edelleen havaittavissa tiettyjä murrepiirteitä erityisesti vanhemmalla sukupolvella. Ei Savitaipaleen murre ainakaan kokonaan ole hävinnyt. Toisaalta nuorten puheesta ei ainakaan helposti pystyisi päättelemään, mistä he ovat kotoisin. Siinä on paljon yleiseteläsuomalaisia piirteitä, sanoo suomen kielen professori Hanna Lappalainen.
Tutkijoiden on tarkoitus palata Savitaipaleelle noin kymmenen vuoden kuluttua. Lapinlahdella ja Liperissä keruu jatkuu parin seuraavan vuoden aikana.
Lappalaisen mukaan on tärkeää saada selville, millaista puhuttu suomen kieli tällä hetkellä on eri puolilla Suomea. Tutkimusta ei tehdä vain tutkijoita varten.
– Kieli on olennainen osa meidän identiteettiämme. Kielen avulla ilmennämme, keitä me olemme. Siksi ihmisillä on myös oikeus tietää, mitä meidän suomen kielellemme tapahtuu, miten se muuttuu ja miten eri ihmiset sitä käyttävät, sanoo Lappalainen.
Savitaipaleen murretta voit käydä kuuntelemassa Kotimaisten kielten keskuksen sivuilta, jossa tarjolla on neljän minuutin haastattelu vuodelta 1964. Heti näytteen alussa kuulet sanan meä. Pääset sinne tästä.
Lue seuraavaksi: Tämä kummallinen mies keksi kymmeniä sanoja, joita sinäkin käytät päivittäin – ilman häntä Tolkienin maailmankuulu fantasiaklassikko olisi voinut jäädä syntymättä