Helsingin Pornaistenniemen pitkospuita kävellessä puiden oksien seasta kuuluu peipon sirkutusta ja luonto ympärillä on vehreää.
– On tosi ihanaa, että meille kaupunkilaisille on säilytetty tällaisia luontoalueita. Täällä on lintuja ja kasveja, toteaa lapsenlapsensa kanssa retkelle tullut Leila Kylmäoja.
Kylmäoja on kuitenkin harmissaan siitä, että luontoalueet tuntuvat kaupungissa pikku hiljaa pienentyneen. Lasten leikkipuistoihinkin hän toivoisi nykyistä enemmän kasvillisuutta. Luonnon monimuotoisuuden säilyminen olisi hänestä tärkeää.
Pornaistenniemellä ulkoilleet Kaisa Korhonen ja Frida Mitts ovat myös havainneet omassa lähiluonnossaan pieniä monimuotoisuuden vähenemiseen viittaavia muutoksia.
– Maisema on muuttunut. Tietyt kasvilajit saattavat vallata alaa, lupiinit ja muut, Kaisa Korhonen sanoo.
58 prosenttia vastaajista näki luontokadon merkkejä lähiluonnossaan
Ylen Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä yhteensä 58 prosenttia vastaajista arvioi huomanneensa omassa lähiluonnossaan merkkejä luontokadosta. Osa (15%) oli havainnut selviä muutoksia ja suurempi joukko (43%) joitakin muutoksia.
35 prosenttia vastaajista puolestaan ei ollut havainnut lähiluonnossaan merkkejä luontokadosta.
Luontokato on ihmisen aiheuttamaa luonnon monimuotoisuuden heikentymistä.
Ylen Taloustutkimuksella teettämään kyselyyn osallistuneista aikuisista iäkkäimmät sekä kaikkein nuorimmat arvioivat havainneensa lähiluonnossaan luontokadon merkkejä eniten. Helsingissä ja muualla Uudellamaalla asuvat olivat panneet merkille lähiluonnon muutoksia muita useammin.
Taloustutkimus haastatteli internetpaneelissa toukokuun toisella viikolla noin 1600 Suomessa asuvaa henkilöä. Otos edustaa Suomen 18–79-vuotiasta väestöä. Virhemarginaali on noin 2,3 prosenttiyksikköä molempiin suuntiin.
Luontokato vähentää luonnon sopeutumiskykyä
Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen johtaja Aino Juslén pitää hyvin myönteisenä asiana, että ihmiset havainnoivat omaa lähiluontoaan. Osa luonnossa havaituista muutoksista voi johtua muistakin syistä kuin luontokadosta, kuten vuotuisesta säähän liittyvästä vaihtelusta. Ympäristön havainnointi kuitenkin kiinnittää huomion luonnon tilaan, ja pitkäaikaisista muutoksista tarvitaan lisää tietoa.
– Luonnon monimuotoisuus heikkenee Suomessakin, Aino Juslén sanoo.
Luontokato vähentää luonnon kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Maailmanlaajuisesti se on nostettu vakavimpien meneillään olevien kriisien joukkoon.
– Esimerkiksi lajien uhanalaistumista tapahtuu ihmisten vaikutuksesta tällä hetkellä monisatakertaisesti tai jopa tuhatkertaisesti nopeammin kuin luontojaan, Aino Juslén sanoo.
Missä ovat tutut linnut, siilit ja niittykukat?
Yle keräsi lukijoilta lisäksi omia kokemuksia siitä, millaisia luontokadon merkkejä he arvioivat huomanneensa lähiluonnossaan. Saimme Ylen verkkosivujen lomakkeella kesäkuun toisella ja kolmannella viikolla noin 300 avointa vastausta.
Moni kommentin jättäneistä nosti esiin havaintonsa lähiympäristön tuttujen eläinten tai kasvien vähenemisestä.
"Missä ovat kissankäpälät, nurmikohokit, tervakukkaset, ketoneilikat tai ruiskukat? Monet niittykukat ovat kadonneet ojanpientareilta ja teiden varsilta."
"En ole nähnyt yhtään siiliä vuosikymmeniin. Lapsena 80-luvulla niitä näki monta kesässä näillä itähelsinkiläisillä nurkilla."
"Linnut ovat hävinneet. Ennen lajien kirjo oli melkoinen, jopa 30 eri lajia. Nyt pihapiirissä näkyy talitiainen, peipponen, varpunen ja sinitiainen. Joskus harvoin pihaan eksyy jokin muu laji piipahtamaan."
Tuulilasia ei enää pestä hyönteisistä vanhaan tapaan
Luonnontieteellisen keskusmuseon johtajan Aino Juslénin mukaan myös seurantatiedot vahvistavat esimerkiksi niittykukkien määrän vähentyneen.
Linnut ovat uhanalaisuusarvioinnin perusteella kymmenessä vuodessa uhanalaistuneet merkittävästi. Lintujen yksilömäärän tiedetään vähentyneen Euroopassa 600 miljoonalla vuoden 1980 jälkeen eli noin joka kuudes yksilö on menetetty.
– Esimerkiksi pajulinnun tuttu melodinen laulu on vähentynyt, ja tämä muuttaa äänimaailmaa. Myös vaikkapa kaikille tuttu haarapääsky on vähentynyt, Aino Juslén sanoo.
Hyönteisten lukumäärän ja monimuotoisuuden osalta seurantaa ja tutkimustuloksia on lintuja koskevaa tietoa vähemmän.
– Keskieurooppalaisista tutkimuksista silti tiedetään, että hyönteisissäkin yksilömäärä, biomassa, on vähentynyt merkittävästi, Aino Juslén sanoo.
Hyönteisten määrän vähenemistä on esimerkiksi tanskalaisessa tutkimuksessa laskettu tuulilasi-indeksillä: parinkymmenen vuoden takaiseen verrattuna auton tuulilasiin iskeytyvien hyönteisten määrä on vähentynyt selvästi. Saman arkisen havainnon on tehnyt myös useampi Ylelle kommentoinut vastaaja, joista eräs kirjoittaa seuraavasti:
"En ole vuosikausiin joutunut puhdistamaan kesäisin auton tuulilasia hyönteisten takia. 1970–1980-luvuilla puhdistaminen oli tehtävä aina polttoaineen tankkaamisen yhteydessä. Huoltoasemilla oli oma ämpäri karkean pesusienen kera. Pesusienellä puhdistettiin lasi siihen iskeytyneistä hyönteisistä."
Haitalliset vieraslajit menestyvät lajien kilpailussa
Aino Juslénin mukaan yksi kaikkein näkyvimmistä luontokadon merkeistä suomalaisten lähiluonnossa on haitallisten vieraslajien lisääntyminen. Vieraslajit menestyvät lajien kilpailussa ja valtaavat aggressiivisesti alaa muilta lajeilta.
– Tienvarsilla nähdään paljon lupiineja ja jättipalsamia, puutarhoissa lehtokotiloa. Valkohäntäkauriiden tekemistä tuhoista keskustellaan paljon.
Huoli haitallisten vieraslajien leviämisestä nousee esiin myös lukijoiden Ylelle lähettämissä kommenteissa:
"Lehtokotilot ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Viime kesänä niitä jo oli. Nyt niitä on niin paljon, että iljettää kävellä paljain jaloin."
"Vieraslajit, kuten lupiini, valtaavat kiihtyvällä vauhdilla uusia alueita. Asialle ei oikeastaan näytä kukaan tekevän mitään, vaikka omalla pihalla kielletyt kasvit edelleen kukkivat ja leviävät luontoon."
"Nokkosperhosia lenteli jopa sisään taloon"
Jotkut Ylelle kommenttinsa jättäneistä ihmisistä kertovat, etteivät ole huomanneet mitään luontokadon merkkejä omassa ympäristössään. Osa kertoo, että omassa lähiluonnossa lajien määrä on pikemminkin runsastunut.
"Kottaraiset ovat tehneet paluun jopa kaupunkipihallemme. 20 vuotta sitten niitä ei näkynyt missään. Piha kuhisee punarintoja, kirjosieppoja, varpusia, sepelkyyhkyjä, närhiä. (...) Viime vuonna nokkosperhosia lenteli jopa sisään taloon."
Aino Juslén korostaa, että luonnon monimuotoisuus on aina paikallista. Onnekkaasti lähiluonnossa voi siten näkyä myös monimuotoisuuden lisääntymistä.
Luonnon monimuotoisuuden vahvistumiseen vaikuttavat paljolti ihmisten toimet.
– Haluaisin korostaa sitä, ettei jäädä kiinni katoon, katastrofiin, vaan lähdetään toimimaan ratkaisuja kohti, Aino Juslén sanoo.
Luonnon monimuotoisuutta voi Juslénin mukaan lähiluonnossa edistää hyvinkin yksinkertaisilla keinoilla. Paikallista monimuotoisuutta voi tukea esimerkiksi siten, että osa nurmikoista jätetään ajamatta. Vaikkapa omalla pihalla "hallittu hoitamattomuus" tukee monimuotoisuutta.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin 27.6. klo 23:een asti.
Lue myös: