Hanna-Leena Juhola soutaa veneellään Eurajoen Kaunissaaren rantaan.
33 hehtaarin saari on kiehtova. Siellä aloitti vuonna 1874 toimintansa A. Ahlströmin höyrysaha. Väkeä asui saarella parhaimmillaan noin 300.
Nyt sahasta ovat jäljellä lähinnä enää talojen kiviperustukset. Kivien yli pomppivat ketterästi Juholan Ali-Unkilan lammastilan ahvenanmaanlampaat. Tilan lampaita on eri puolilla Satakuntaa, pääasiassa luonnonlaitumilla.
Kaunissaari on ollut Juholan lampaiden syötävänä seitsemän vuoden ajan. Se alkaa näkyä maisemassa: ilman lampaita saari olisi heinittynyt. Nyt maisema on avara ja siellä on helppo liikkua.
Rapsuttelijoita soutaa saarelle
Kaunissaari on Eurajoen kaupungin omistama saari. Siellä on lupa käydä virkistäytymässä, ihailemassa komeita puita, istumassa rantakalliolla ilta-auringossa ja nauttimassa omia eväitä grillikatoksen alla.
– Moni lähtee ihan lampaiden takia tänne, sanoo Hanna-Leena Juhola.
Lampuri soutaa itse saarelle muutaman kerran viikossa tarkistamaan, että lampailla on asiat hyvin. Ja hyvinhän ne pärjäävät.
– Ahvenanmaanlammas on rohkea. Se tykkää vaihtelevasta maastosta eikä stressaannu merimatkoista, Juhola sanoo.
Lampailla ja lehmillä olisi enemmänkin syötävää
Lehmiä ja lampaita tarvittaisiin enemmänkin maisemanhoitajiksi ja luonnon monimuotoisuuden lisääjiksi, sanoo Luonnon- ja riistanhoitosäätiön luonnonlaidunasiantuntija Eriika Lundström.
Perinnebiotooppeja ja luonnonlaitumia on Suomessa hoidon piirissä noin 33 000 hehtaaria. Tavoite olisi 90 000 hehtaaria, jotta kaikki luontotyypit ja lajit säilyisivät.
Varsinais-Suomessa on eniten perinnebiotooppeja ja luonnonlaitumia. Maakunnassa on myös lajimäärään suhteen rikkaimmat alueet ja ja niitä pitäisi saada Lundströmin mukaan paremmin hoidon piiriin.
Maatalous on kuitenkin muuttunut. Tilat ovat kasvaneet ja niitä on hajallaan eri puolilla Suomea. Varsinais-Suomessa ei ole riittävästi kotieläimiä laiduntamistyöhön, ja karjan siirto kauempaa tuo liikaa kustannuksia.
Luonnonlaidunlihan profiilin nosto saattaa sataa karjatilallisen laariin
Eriika Lundström toivoo, että luonnonlaidunlihan profiilin nousu voisi lisätä sen kysyntää ja tuoda paremman kannattavuuden karjatiloille.
Salossa sijaitseva Kosken kartano sai hiljattain luonnonlaidunliha-sertifikaatin ensimmäisenä Suomessa.
Luonnonlaidun- tai niittyliha on ollut oma tavaramerkkinsä Ruotsissa jo pitkään. Nyt Suomi on etenemässä samalla polulla.
Luonnonlaitumia, rantaniittyjä ja perinnebiotooppeja laiduntava eläin on oikeutettu myös EU-tukeen. Tämä ympäristösopimuskorvaus on vuodenvaihteen jälkeen hivenen kasvamassa, kun EU:n uusi seitsenvuotinen maatalousohjelma (CAP) astuu voimaan.
Sauvolaiset lehmät ovat tuttuja kavereita Turussa
Turun Kulhon saarella on paljon peltoa, metsää ja rantaruovikkoja. Näissä maisemissa sauvolaisen Salmensuun karjatilan märehtijät ovat tulleet monille tutuiksi. Salmensuu laiduntaa lihakarjaa myös muun muasas Turun Friskalanlahdella ja Katariinanlaaksossa.
Laidunnusta Turun kaupungin mailla on ollut ainakin 30 vuotta. Jälki on sen mukainen.
– Ketokasvillisuus on päässyt hyvin kasvamaan. Maisema merelle on auennut ja linnut viihtyvät. Tämä on merenrantaniittyjen hoidon tavoite, Eriika Lundström täsmentää.
Karjan siirto on iso urakka
Salmensuun karjan koko liikkuu parhaimmillaan 300 ja 400 naudan välillä. Syksyn urakkana on karjan siirto lukuisilta laitumilta kotimaisemiin Sauvoon. Siirtoon menee aikaa kymmeniä tunteja, ja osaavia apulaisia pitää olla operaatiossa myös mukana.
– Se on työläs urakka, mutta kun sen osaa, se sujuu, Salmensuun tilan toinen isäntä Antti Toivonen sanoo.
Naudat kuljetetaan laitumilta kotiin traktorivetoisilla kuljetusvaunuilla, ja vesi ylitetään lautalla. Salmensuun tila on luomutila. Siellä arvostetaan nautojen työtä luonnon monimuotoisuuden lisäämisessä.
– Ilman EU-tukia tämä ei onnistuisi, Toivonen sanoo.
Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella. Keskustelu päättyy 4. lokakuuta kello 23.
Lue myös: