NAIROBI Lähestymme Nairobin keskustaa kahdella moottoripyörätaksilla puolenpäivän aikoihin. Central Business Districtin rajalla tiukkailmeiset poliisit ohjaavat liikennettä poispäin keskustasta, mutta antavat pienen kiistelyn jälkeen meille luvan jatkaa matkaa, tosin liikenneympyrää väärään ajosuuntaan.
– En kyllä ymmärrä, miksi sinne menette. Ei siellä enää tapahdu mitään, konstaapeli huikkasi peräämme.
Kenian oppositiojohtaja Raila Odinga on omin lupinensa julistanut tämän maanantain vapaapäiväksi ja kehottanut kaikkia kenialaisia matkustamaan Nairobiin ja protestoimaan presidentti William Ruton hallintoa, nousevia hintoja ja vaalipetosta vastaan.
Kevyt kyynelkaasun tuoksu ilmassa
Keskustan kortteleissa miltei kaikki liikkeet ovat kiinni. Täällä mielenosoitus on rikollisille mahdollisuus ryhtyä ryöstelemään kauppoja.
Mutta kaduilla on myös ihmisiä, kyytejä odottavia moottoripyörätakseja ja pikkubusseja. Kyynelkaasun kevyt tuoksu leijailee ilmassa, mutta muuten vaikuttaa siltä, että poliisi on onnistunut hajottamaan oppositiojohtajan kannattajien suurmielenosoituksen.
Kongressikeskuksen korttelissa on toimittajajoukko kerääntyneenä Moi Avenuen ja City Hall Wayn risteykseen. Kenialainen kollega kertoo, että mielenosoittajat ovat vielä paikalla ja pyrkivät kohti kongressikeskusta, jonne Raila Odingan pitäisi jossain vaiheessa päivää saapua puhumaan kannattajilleen.
– Mutta he ovat pienissä ryhmissä ympäri keskustaa. Ja poliisit ampuvat heitä kyynelkaasukranaateilla. Muistakaa pysyä poliisien puolella, niin olette turvassa, toimittajakollega valistaa.
Lähden kuvaaja Juan Reinan kanssa Moi Avenueta etelään. Sivukaduilta kulkeutuu kyynelkaasua, yksi puistokadun palmuista on syttynyt palamaan. Toisella puolen katua istuu kymmenkunta miestä Kenian lippua heilutellen ja kutsuu meitä luokseen.
– Me emme luovuta ennen kuin koko maailma kuuntelee meitä, huutaa joukon puhemies Cornel.
Kapinan ytimessä on jauhopussi
Me kuuntelemme. Päällimmäisenä näillä miehillä, kuten kaikilla protestoijilla, on elämisen hinta Keniassa. Viime elokuun vaalien aikana molemmat pääehdokkaat lupasivat alentaa kenialaisten elinkustannuksia.
Nyt presidentti William Rutolla on ollut puoli vuotta aikaa lunastaa lupauksensa, ja ihmiset ovat pettyneitä. Juuri muutama viikkoa ennen vaaleja silloinen presidentti ja Raila Odingan tukija Uhuru Kenyatta määräsi kenialaisten tärkeimmälle ruualle, maissijauholle valtion tukiaiset.
William Ruto on kieltäytynyt maksamasta valtion tukea maissijauhon tai polttoaineiden hinnan alentamiseksi. Ne ovat presidentin mukaan kalliita ja huonoja tapoja tukea ihmisiä. Sen sijaan Ruto on määrännyt valtion tukiaisia maksettavaksi viljelijöiden lannoitteille.
Ajatus on, että näin saadaan maissin tuotanto nousuun ja seuraavalla satokaudella lisää ruokaa markkinoille.
– Mutta ihmisillä on nälkä nyt. Heillä ei ole työtä. Heillä ei ole ruokaa pöydässä. Ja hallitus sijoittaa rahaa mieluummin varapresidentin puolison toimiston perustamiseen kuin kuluttajahintojen alentamiseen, Cornel selittää tuohtuneena.
Jatkamme Moi Avenueta eteenpäin. Missä on poliisin puoli, missä mielenosoittajien puoli, sitä on mahdoton enää sanoa. Sivukadulla palavat autonrenkaat, menemme sinne.
Kyynelkaasukranaatilla sääreen
Kaivan laukusta jauhopussin ja ryhdyn tekemään etukäteen suunnittelemaani juontoa tv-uutisia varten. Hetkessä ympärillämme on kymmenien nuorten miesten joukko, joka haluaa kuvaan ja huutaa rytmikkäästi ”jauho! jauho!”.
Poliiseja ei nyt näy missään, mutta jossain lähellä räjähtävät kyynelkaasukranaatit. Säntäämme juoksuun ja peräämme lähtee kymmeniä miehiä, joiden iskulause nyt on ”Ruton on lähdettävä, Ruton on lähdettävä!”.
Meidän olisi pitänyt lähteä aikaisemmin. Pakenemme sekä kyynelkaasua että miesjoukkoa, emmekä onnistu kummassakaan. Joku roikkuu kuvaajan repussa, painaa hänet juoksusta maahan, käteen ja polveen sattuu, kännykkä katoaa taskusta ja kameran kenno vahingoittuu.
Keskustan korttelit ovat yhtä kaaosta. Saamme vielä useamman annoksen kyynelkaasua silmiin ja keuhkoihin, minä kimmokkeen kyynelkaasukranaatista sääreeni.
Johtajat kiistelevät, kansa kärsii
Keniassa asiat eivät ole hyvin. Maissijauhon hinta on yli kaksinkertaistunut parissa vuodessa. Koulutetutkaan ihmiset eivät löydä säännöllisiä töitä. Kaikkien aikojen pahin kuivuus, nousevat maailmanmarkkinahinnat ja heikentyvä valuutta lisäävät etenkin köyhimpien ahdinkoa.
Kapinahenki on ymmärrettävää. Kenialaiset ovat väsyneitä poliitikkoihin, jotka eivät aidosti aja kansalaisten etua, vaan kahmivat itselleen sen minkä suinkin pystyvät ja ehtivät.
On vaikea sanoa, kumpi sattuu enemmän, sääreen iskeytyvä kyynelkaasukranaatti vai ymmärrys siitä, että presidentti William Ruto ja oppositiojohtaja Raila Odinga käyvät keskinäistä valtataisteluaan tavallisten ihmisten, mielenosoittajien ja poliisien kautta.
Raila Odinga on pyrkinyt Kenian presidentiksi viisi kertaa ja hävinnyt joka kerta. Joka kerta hän on myös kyseenalaistanut vaalituloksen, ja tekee niin nytkin. Vaikka äänet on laskettu ja korkein oikeus todennut vaalituloksen päteväksi, Odinga väittää voittaneensa vaalit.
Poliisi esti Raila Odingan pääsyn Nairobin keskustaan. Hän suuntasi autokolonnansa esikaupunkeihin ja lupasi, että protestit jatkuvat tästä eteenpäin joka maanantai, kunnes presidentti William Ruto suostuu neuvottelemaan.
Pujottelemme moottoripyörätaksien kyydissä ulos Central Business Districtiltä. Jo muutaman korttelin päässä ihmiset ovat kuin mitään mellakkaa ei olisi menossakaan. Kadunvarsien viesti on: antakaa meidän elää tavallista elämää, antakaa työtä ja toimeentuloa, muuta emme pyydä.