Morries vai Morris?
 

Olen kuullut suomessa, ymmärän, et se tarkoittaa sama sano kuin esim Moi! Mut en tieda, milla tavalla oikein kirjoitaa (onko mulla paljon virheita? :))

se on morjens :)

Olet kuullut väärin – se on morjens ja siitä on tullut muutama eri versio moro, morientes…

lisäksi voi sanoa morjes…

Mitkä ovat vielä terveisiat (vai terveiset)
tiedän: moro, moi, moikka, hei, morjens, morientes

terveiset on oikea muoto
jos sanot terve.siat (тэрвэ.сиат = можно услышать "привет, свиньи") siitä voi tulla väärinkäsitys

Morjentes, muchachos!

Fernando morjentes - jalkapalloilija.
Ehkä morjentes sano tulii siitä :)

Eikä oo! :) Sana morjens on tullut suomenruotsalaisilta. Myöskin heido ja moido.

Mä kuulin semmoisen tarinan, että venäläiselle siivoojalle oli sanottu Moi! monta kertaa:) Sen jälkeen hän oli kyllästynyt siihen ja huusi Да мою, я мою эти полы!

Kuulin sama tarinan :)

Ala huolestu! Tassa kaikki on kunnossa. Sa osaat hyvin suomea. =)

Kyseessä oli sana morientes, joka tuli jalkapalloilijan sukunimestä suomen slangiin. Ruotsalaisilta saimme Hej då -ilmaisun, josta suomenruotsalaiset ovat vääntäneet mainitsemasi moi dån.

"Moro moro, mitäs poro" :)
Morjes, morjesta, törö, tervehdys

törö - onko varma? Mitä se tarkoitaa

olen ihan varma... tavallisesti sanotaan "no törö törö". Sama kuin "terve", mutta puhekieli (luulisin)

Ei kun "(no) tere tere". Harvinaisempi tai sitten paikallinen ilmaus. Väännös "no terve terve" moninkertaisesta tervehtimisestä.

Mielestäni "terve" on itäinen sanonta ja "moro/morjens" tamperelaista puheenpartta. Kaikki ovat puhekieltä. Lisäksi katsoin pitkään kun naisellinen (ulkomaalainen) nainen sanoi minulle "morjens". Ärrät on jotenkin niin maskuliinisia kirjaimia. Se on myös työväenluokkainen tervehdys.

"Moi" on pehmeä (nuoriso? naisten?) tervehdys, kuten neutraalimpi "hei".

Kirjakielisiä tervehdyksiä ovat huomenta/päivää/iltaa. Jos haluaa korostaa niin sanotaan "Hyvää päivää" jne.

Kohteliaisuudelle ja kirjakielelle on paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa, vaikka sitä ei ehkä ihan heti huomaa.

Milloin minä korostan tervehdystä? No jos olen saapunut liikkeeseen ja minusta alkaa tuntumaan siltä, että tiskin takana on töissä joku kuurosokea, joka ei ole huomannut minun saapuneeni liikkeeseen niin sanon selkeällä äänellä "Hyvää päivää" tai jotain muuta muodollisen kuuloista, kuten "Päivää henkilökunta", joka on vähän dynamiittia. Se on huomattavasti kohteliaampi muoto kysymyksestä "Onkohan täällä tänään sattumoisin ketään töissä?".

Kun pultsaripariskunta tukki kaupassa ulospääsyn epähuomiossaan kassejaan pakatessaan niin vähän aikaa odotettuamme ja meidän jonottajien virnuillessa toisillemme tokaisin:"Pääsisinköhän tästä *herrasväen* ohi?". Harvemmin olen nähnyt suomalaisten antavan niin nopeasti tietä.

Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle 'morientes' enkä tiennyt/uskonut tuollaista sanaa olevan olemassakaan, mutta kyllä Google.fi löysi sen myös tervehdyksenä.

Katson Googlella usein mikä on jonkun sanan/ilmaisun esiintymistaajuus.

Heh. Sähän oot aika tiukka tapaus :D Mielestäni suomalaiset voisivat tervehtiä enemmän esim. naapureita. Yksinkertainen "morjens" riittäisi puhumattakaan nyt mistään small talkista. USA:ssa olin välillä vähän pihalla, kun tuntui että joka toinen tuntematon kysyy "How are you?" tai "What's up?". Totuttelun jälkeen pidin small talkista todella paljon.

Eläköön small talk!

No nii...hyvää tietää jotain uutta. :) Mä en koskaan tervehtinyt ketään sanomalla moro tai morjens. Ihan helppoa sanoa hei tai moi!



Moro, moro poro!" Kiva kuulla susta pitkästä aikaa. Missä sä olit koko ajan ? Otsä vieläkin opiskelija ?
Voi opiskelija parka! :)

se kyllä riippuu aika paljon asuinpaikasta.

Se, mitä mieltä suomalaiset ovat naapureistaan, löytyy talo talolta dokumentoituna täältä:
http://www.kyttaajat.net/ Tarkista oma osoitteesi.

Vuokrataloissa ei välttämättä tervehditä, mutta omistustaloissa omistajat yleensä tervehtivät toisiaan.

Minä olen sen verran viisastunut, että ainoastaan tervehdin naapureita ja kieltäydyn puhumasta mistään muusta. Siitä small talkista tuppaa kehkeytymään pahanlaatuista juoruilua. Vähän ajan päästä naapuruston mummot tietävät sinun asiasi paremmin kuin sinä itse.

Olet Tampereelta, joten seuraapa miten naiset kertovat itsestään tai asioistaan. Moni niistä suojautuu juoruilulta kertomalla joka kerta vähän erilaisen version samasta tarinasta. Semmoiset mielestäni isotkin asiat kuin että mitä ne on opiskelleet tai millä osastolla ne on töissä vaihtuvat parin kuukauden välein kun ne ei muista mitä ne on aiemmin sinulle täsmälleen kertoneet.

Small talkia harrastetaan Suomessa lähinnä Karjalassa. Se voi olla hyvinkin runsasta ja yksipuolista ilman, että sinä ehdit saada suunvuoroa ollenkaan.



Eikä ne jää välttämättä kuuntelemaan mitä vastaat. Pinnallisuudessa on kieltämättä hyvätkin puolensa.

Tarkistin. Ei löydy edes mun katua. Itse asiassa olen tyytyväinen mun naapureihin :D. Yksi kutsuu aina kotibileisiin ja toinen soittaa aamuisin viulua.



Vähän riippuu kenen kanssa juttelee ja missä asuu. Älä juttele mummojen kanssa, suosi nuorempaa sukupolvea. Mun talon korkeakouluopiskelijat ja nuoret äidit eivät juuri juoruile..



En ole huomannut.. Mistä päin sä oot?

Morjens!!! Morjens!!!

Missäs kävit?
-No... ärrällä!
- Ärrällä!
-Niin ärrällä!
-No ...miks siellä kävit!?
-Koska se on ärrä!
-Minkä takia ärrä! No... hyvä ärrä! No määpäs meenkin sitten ärrälle!!!!!!!!
- No mene ärrälle!!!

- Morjens!!! Morjens!!!

R-KIOSKIS!!!!

MUKAVAA JA NOPEAA ON ASIOINTI!!!!!! :uh:

Voi Herra jestas sentään! Se on totta. :D

Hm. Meillä on ihanat naapurit.:sun: Jos joku unohtaa kotiavaimia, mennään naapurille. Sieltä soitetaan äidille/vaimolle jne. että toisivat avaimia. Jos auton valot jäivät päälle, mennään kertomaan sitä naapurille. Kun naapurit ovat lomalla, haetaan postia. Jos ukkonen pelottaa kamalasti voi mennä naapurille. Haetaan sokeria, sulakkeita jne. jos itsellä ei ole sitä kotona. Annetaan kukkia kun itsellä niitä on liian paljon.(ruukkukukkia). Jos modeemi ei toimi naapuri voi lainata oman(ylimääräisen). Jne jne. Pitää vain tietää kenelle kertoa omista yksityisasioista ja salaisuuksista. Niitä ei välttämättä tarvitse kertoa ystävillekään.