Konfliktin hallinta venäläisessä kulttuurissa
 

Jos joku nyt teistä sattuu asumaan Karjalassa niin on ehkä jo huomannut, että vaikka paikallisessa small talkissa puhutaan paljon niin siinä on hyvin tarkat säännöt, mistä puhutaan ja mistä ei puhuta. Jutustelu voi olla hyvinkin pitkä, mutta asiaa siinä ei ole välttämättä yhtään. Se kuuluu karjalaiseen kohteliaisuuskäsitykseen.

Vastaavasti taasen varsinkin venäläisten naisten varsin suorasukaiset kysymykset herättävät ihmetystä, koska moista suorasukaisuutta pidetään töykeytenä tai moukkamaisuutena suomalaisessa kulttuurissa. Minä olen ihmetellyt, miten moisesta kiusallisesta tilanteesta pääsee sujuvasti jatkamaan eteen päin läimäyttämättä kysyjää päin naamaa haisevalla kalalla.

Nyt oli tilaisuus testata tekemällä puolikiusallisia kysymyksiä venäläiselle ja ilmeisesti konfliktin hallinta menee näin: Kysymykseen "vastataan" kaksi kertaa normaalia pitemmällä vastauksella puhumalla selkeästi asian vierestä.

Näinkö se menee? Onko tuo venäläiselle kulttuurille tyypillinen tapa toimia?

Yksi vaihtoehto olis esittää vastakysymys: "С какой целью интересуетесь?", mutta kaipa kukin taaplaa tyylillään.

PS. Kuskaatko aina mukanasi kalaa?

Harjoitellaanpa:

Vaihtoehto 1: С какой целью интересуетесь?

Vaihtoehto 2: Ihmisten ehkä kannattaisi ottaa sellainenkin mahdollinen ikävä yllätys huomioon ennen kuin päästävät suustaan ulos mitä tahansa.

может быть, что люди должны рассмотреть такое возможно противное удивление прежде, чем они открывают их рты, чтобы сказать что - нибудь.

Korjatkaa tai parannelkaa käännöstä, kiitos.

No niih! Sehän alkaa sujua. En kyllä odottanut ihan tällaistä käännettä.

Tarjoaisin käännökseksi seuraavanlaista viritelmää (joka, kuten todettua, on vaan yksi vaihtoehto): Людям следовало бы, пожалуй, принять во внимание возможный неприятный сюрприз прежде чем открывать рот, чтобы..." mutta "ihmiset" voi varmaan huoletta tiputtaa pois.