|
Pataljoona menetti 255 miestä kaatuneina, 686 haavoittuneina ja 14 kadonneina.
Sodan jälkeen monet entiset SS-miehet joutuivat punaisen Valpon kuulusteluihin ja useat menettivät työnsä puolustusvoimissa. Lauri Törni pakeni Yhdysvaltoihin ja aloitti siellä sotilasuran uudestaan. Törni oli ollut tiedustelukoulutuksessa Saksassa senkin jälkeen kun Suomi oli tehnyt aselevon Neuvostoliiton kanssa ja sotatoimet Suomen ja Saksan kesken olivat alkaneet. Unto Parvilahti luovutettiin Neuvostoliittoon yhtenä nk. Leinon vangeista.
Sittemmin kenraaliksi kohonnut Adolf Ehrnrooth arvioi suomalaisia SS-miehiä jatkosodassa siten, että nämä olivat kyllä hyvää sotilasainesta, mutta valiosotilaan maine aiheutti näille usein ylenmääräistä näyttämisen tarvetta, joka johti turhaan riskinottoon. SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler puolestaan kiitti pataljoonan miehiä seuraavasti:
»Siinä paikassa, missä suomalainen SS-mies seisoi, vihollinen aina lyötiin.»
Waffen-SS:ään palvelukseen lähteneet suomalaiset vapautettiin palveluksen ajaksi suomalaisesta asevelvollisuudesta, minkä vuoksi heidän toimintansa oli Suomen valtion hyväksymää. Suomalaisvapaaehtoisten asioita ei hoitanut puolustusministeriö, vaan ulkoasiainministeriö. Waffen-SS:ään osallistuneet saivat vapautuksen samanaikaisesta suomalaisesta asevelvollisuudesta, eikä heidän tarvinnut osallistua jatkosotaan. Suomen tehtyä aselevon Neuvostoliiton kanssa ja alettua sotatoimet Saksaa vastaan, joutuivat Saksan palvelukseen jääneet tai sinne siirtyneet suomalaiset rikosoikeudellisesti ongelmalliseen asemaan Suomen ja Saksan välille muodostuneen sotatilan vuoksi. Tästä heitä rangaistiin sodan jälkeen.
Mauno Jokipii: Panttipataljoona, 1968
|
