Perjantaina löytyi divarista Martin Pagen Kuinka minusta tuli tyhmä. Ihan hauska (ääneen en tosin nauranut, takakannen lupauksesta huolimatta), helppolukuinenkin varmaan, eikä ollut kuin 155 sivua pitkä.
1. kappale:
"Antoinesta oli aina tuntunut, että hän vanheni yhtä nopeasti kuin koirat. Seitsenvuotiaana hän tunsi olevansa kuin loppuunajettu 49-vuotias, 11-vuotiaana kuin 77-vuotias elämäänsä pettynyt vanha ukko. Nyt, 25-vuotiaana, Antoine päätti leppoisamman elämän toivossa kietoa aivonsa tyhmyyden käärinliinaan. Hän oli joutunut liiankin usein toteamaan, että älykkyydellä tarkoitettiin hienosti laadittuja, kauniisti lausuttuja typeryyksiä, ja koko sana oli joutunut niin pahasti hukkateille, että usein oli parempi olla hölmö kuin valantehnyt älykkö. Äly tekee onnettomaksi, yksinäiseksi ja köyhäksi, mutta älykkään teeskenteleminen tarjoaa kuolemattomuutta lehtien palstoilla ja niiden ihailun, jotka uskovat lukemaansa..."
Ihan samaa sarjaa näkyypi olevan kuin Supernaiivi.  |
