vova_chuma

29.04.2005
Heikki A Reenpää

SODAN TRAUMAT YHTEISEKSI VOITOKSI?

Tämä artikkeli on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 29.04.2005:

Sotiemme traumaattiset kokemukset ovat vahvasti esillä. Joidenkin mielestä sota oli sotaa ja kaikki sopimukset on pidettävä niiden syntytavasta riippumatta. Esim. Karjalan palautuksesta, sotakorvauksista tai sotasyyllisyystuomioiden purkamisesta ei saisi edes puhua. Jotkut haluavat sotasyyllisyys- ja asekätkentätuomiot purettaviksi, pakkoluovutetut alueet takaisin ja avoimet asiat rakentavasti selviksi Venäjän kanssa.

Stalin ja Hitler solmivat 23.08.1939 Molotov-Ribbentrop –sopimuksen, jolla Eurooppa jaettiin etupiireihin. Suomi oli sotiin syytön. Stalinin tavoitteena oli koko Suomen valloittaminen ja väestön pakkosiirto. Sodan vaikeat kokemukset ja seuraukset jättivät paljon avoimia haavoja.

Mitä pitäisi tehdä? Tarkastelunäkökulmia on useita: esim. ihmisoikeuksiin ja ihmisyyteen perustuva, juridinen, taloudellinen, psykologinen, poliittinen tai väestöllinen. Meidän tulisi Suomessa löytää yhteisymmärrys siitä, että haluamme saada vanhat asiat lopulta selviksi ja sitä kautta luoda hyvät suhteet Venäjän kanssa. Nyt meillä on asialliset naapuruussuhteet, mikä on hyvä asia. Kansan mielestä hyviä suhteita tai ystävyyttä ei nykypohjalle kuitenkaan voida rakentaa.

Jos olemme kolmesta asiasta yksimielisiä – Suomi oli syytön osapuoli, me katsomme Suomen asiallisia etuja ja vanhat asiat pitää sopia – voimme kiteyttää sotien aikaisen ja jälkeisen tilanteen korjaamisen tiiviiksi paketiksi:

Miten muutamme sotien traumat yhteiseksi voitoksi Venäjän kanssa? Millä luottamusta herättävillä toimenpiteillä tämä saavutetaan?

Vain yhteinen voitto eli win-win –tilanne voi tuoda positiivisen tulevaisuuden. Mitkä ovat ne luottamusta herättävät toimenpiteet, joiden avulla molemmat voittavat? Tilanteen jättäminen nykyiselleen ei herätä luottamusta, eikä tuota win-win –statusta. Siitä meillä on 60 vuoden kokemus. Muutoksia pitää siten saada aikaan.

Tällä hetkellä valtio- ja oppositiojohtomme sanoo, ettei pidä elämöidä Karjalalla ja asiasta voidaan keskustella vain, jos venäläiset osoittavat valmiutta siihen. Tällaiseen vastaukseen liittyy kaksi outoa piirrettä:

Käyttäydymme kuin olisimme syyllinen, vaikka olimme uhri. Yli 2 miljoonaa suomalaista haluaa muutosta, silti meiltä puuttuu poliittinen aktiviteetti asiassa.

Voimme Suomessa yksinkin muuttaa eräitä traumaattisia asioita ja siten luoda perustaa valtioiden välisten asioiden käsittelylle. Voimme purkaa ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden perustuslain vastaiset tuomiot. Siihen tarvitaan vain hallituksen ja eduskunnan tahtotilan muutos. Voimme nostaa esim. suojeluskunnat ja lotat heille todella kuuluvaan arvoonsa. Sotien aikaiset ja jälkeiset asiat on tuotava rehellisesti esille. Se ei ole luottamusta herättävä toimi, että joitakuita yritetään suojella ja toisia tuomita.

Suomen ja Venäjän välisistä kysymyksistä suurimmat ovat pakkoluovutettujen alueitten palautuskysymys sekä sodan tuhoihin ja sotakorvauksiin liittyvistä asioista sopiminen. On ihmisluonteen vastaista kuvitella, että suomalaisten kokemat mittavat traumaattiset tapahtumat häviäisivät tai voisivat olla rakentavan yhteistyön perusta. Mikä asia voisi paremmin herättää luottamusta kuin Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten palauttaminen ja sitä kautta ihmisoikeuksien ja ihmisyyden toteutuminen?

Miten asiassa tulisi edetä? Suomessa on meneillään laaja kansalaiskeskustelu mediassa palautusasiasta. Useat venäläiset huippupoliitikot, kuten ulkoministeri Lavrov, päämies Katanandov, senaattori Margelov, ent. suurlähettiläs Derjabin ja puoluejohtaja Zhirinovski ovat ottaneet palautukseen kantaa. Suomalaiset poliitikot vaikenevat.

Missä on poliitikkojemme rohkeus näissä asioissa? Palautusasiaa tai sodan tuhoja ei tule sotkea epämääräiseksi osaksi lähialueyhteistyötä tai karjalaisen kulttuurin vaalimista, vaan käsitellä kokonaan erillisinä asioina. Palautus on kaikkien suomalaisten asia, koko Suomi kärsi menetyksistä.

Meidän kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota niihin erittäin suuriin positiivisiin vaikutuksiin, joita eri elämänalueille syntyy, kun saamme vanhat asiat selviksi Venäjän kanssa. Toivomme, että poliittinen eliittimme ryhtyy toteuttamaan tätä yhteistä tavoitetta. Laaja keskustelu avoimien haavojen rakentavasta korjaamisesta on tärkein aihe myös toukokuun juhlissa Moskovassa.

ProKarelia

Heikki A Reenpää
professori, puhemies

Antero Siljola
II puhemies