Сообщение от karlusha

ПОЧИТАЙТЕ ЗДЕСЬ "ФИНСКОЕ ВРАНЬЕ" ГОСПОДА ХОРОШИЕ

Elämä on toisaalla
Tuula-Liina Varis


Tilastot puhuvat omaa kieltään, mutta elämä on toisaalla. Papereita tutkivan tulkinta todellisuudesta on eri kuin ihmisiä tutkivan. Äskettäinen Hesarin uutinen kertoi rikosylikomisario Juha Rautaheimon ja neurokirurgian ylilääkäri Juha Hernesniemen näkemykset Helsingin väkivaltatilanteesta. Molemmilla on hyvät mahdollisuudet saada siitä relevanttia tietoa, Rautaheimolla tilastoista ja Hernesniemellä niistä väkivallan uhreista, joita hän joutuu operoimaan Töölön sairaalassa.

Näkemyksillä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Rautaheimon mielestä tilastot osoittavat, ettei väkivalta ole Helsingissä sen enempää lisääntynyt kuin raaistunutkaan. Hernesniemen sairaalassa saamien kokemusten mukaan taas väkivalta on lisääntynyt, mutta ennen kaikkea raaistunut. Kun ennen käytettiin termiä ”hakata sairaalakuntoon”, nyt voidaan sanoa, että ”hakattiin ja potkittiin teholle”, sanoo Hernesniemi.

Varsinkin kuva rasistisista väkivaltarikoksista on poliisilla ja lääkärillä tyystin erilainen.

”Erityisesti ulkomaalaiset, nuoret värilliset turistit ja maahanmuuttajat ovat joutuneet kokemaan kovia”, sanoo Hernesniemi Hesarissa. Kuukauden sisällä hän on joutunut kohtaamaan puolen tusinaa tapausta, joiden seurauksena on ollut vakava aivoruhjevamma ja pysyvä invaliditeetti. Sairaalan havainnon mukaan suomalaisen miehen tavallisin aivovamma johtuu humalassa kaatumisesta, ulkomaalaisen aivovamma pahoinpitelystä.

Sairaala tekee pahoinpitelyjen uhreista aina ilmoituksen poliisille, mutta Hernesniemen motiiviltaan rasistisiksi epäilemiä tapauksia ei löydy Rautaheimon tilastoista. Viime kesäkuun törkeistä pahoinpitelyistä ei yhtään ole kirjattu rasistisena rikoksena.

Maallikkoa tämä kummastuttaa. Miten Helsingissä rikoksia kirjataan?

Rautaheimon mielestä suomalaisten ulkomaalaisiin tai maahanmuuttajiin kohdistamat väkivaltarikokset eivät ole rasistisia, ellei ”motiivi ole puhtaasti ihonväriin liittyvä”.

Rasistisessa väkivaltarikoksessa ei siis olekaan kysymys uhrin etnisestä taustasta. Tämän perusteella esimerkiksi venäläinen maahanmuuttaja ei voi olla rasistisen rikoksen uhri. Entä se Hernesniemen työssään kohtaama meksikolainen nuori opiskelija, turisti, joka väkivallan seurauksena oli viikkoja tajuttomana ja sai pysyvän aivovamman? Oliko hän tarpeeksi ”värillinen”? Vai onko väkivaltarikos Helsingissä rasistinen vain, jos mustaihoinen henkilö on hakataan ”puhtaasti ihonväriin liittyen”?

Tällaisilla kirjauksilla tilastot kyllä kaunistuvat.


Googlasin vähän. Uutiset ja raportit viime vuosilta kertovat rasististen rikosten selvästi lisääntyneen. Erityisesti ovat lisääntyneet vahingonteot, mutta myös väkivaltaa tapahtuu paljon.

Ihmisoikeusliiton parin vuoden takaisten tietojen mukaan suurimmat rasistisen väkivallan uhriryhmät ovat suomalaiset, somalialaiset, turkkilaiset, irakilaiset ja iranilaiset. Miksi suomalaiset? Koska siinä ryhmässä on paljon myös toisen polven maahanmuuttajia ja Suomen perinteisten etnisten vähemmistöjen, lähinnä romanien, edustajia.

Valtaosaan rasistisista rikoksista (84 prosenttia) syyllistyvät miehet, nimenomaan nuoret miehet. 40 prosenttia epäillyistä on 15-24 -vuotiaita ja 26 prosenttia 25-34 -vuotiaita. Myös uhreista suurin osa on miehiä. Tuon ikäiset miehet johtavat monia muitakin ikäviä tilastoja Suomessa, liikennerikostilastoista ja koulutuksen drop outeista lähtien. Kysymys, mikä suomalaisia nuoria miehiä vaivaa, on kysytty usein, mutta vastausten etsimisessä ei ole pidetty kiirettä.