|
Taksikuskin näkökulma. Aloitin vuoron klo 6.00. ja eiku tolpalle. Muutaman minuutin siinä roikuin ja kappas vaan, kävelypoka hyppää kyytiin...kumma juttu, jätkä oli selvinpäin ja istahti etupenkille pelkääjän paikalle...ajetaan suht lyhyt matka, eli niin sanottu niska... No, keikka kuitenkin...kyl se siitä paranee... Rotuaaria pitkin Hakunilan keskustasta raahautuu jonnekkin Hakunilan legenda R. Kännissä ja kaljatölkki käpälässä...ilmeisesti veti lärvit jossain pikkutunneille ja sillä on vielä perjantai menossa... Tiputan pokan määränpäähän ja maksutapahtuma käy sutjakkaasti käteisellä. Kiitos näkemiin. Kone piipittää samantien uutta keikkaa ja aivan lähellä. Passeli homma ja kuittaus. Kurvaan osoitteeseen. Taksia lähestyy nuori nainen. Hän on kaunis... ja hänellä on kaunis matkalaukku. Lentokentälle, kiitos. Ok, sehä passaa... eiku hanaa kentälle... Kysyn: Onko lomamatka vai? Hän vastaa huokajen: Ei, työmatka... Ai sen takia olet noin vakava?- kysyn hymähtäen. Hänkin hymähtää: Väsyttää vaan...aikainen nousu...Näin se on, univelka verottaa... Päästiin kentälle. Kiitos ja hyvää matkaa. Terminaalissa jotain säpinää, joitakin koneita laskeutunu ja ne purkaa erisorttista porukkaa... Äkkiä terminaaliin ja asiakas kyytiin... Pukujätkä ei sanonu ees huomenta, murahti vaan osoitteen...no, eihä taksinkuljettajaa tarvii tervehtiä, se on vaan osa taksia... Ei murehdita sitä. Töölö on määränpää ja sinne mennään... Näin se aamu lähti pyörimään... Pitkästä aikaa...melkein vuoden tauon jälkeen...
|
