Цитата:
|
Сообщение от Авадхута
a.) Ensinnäkin tunteet on luettavissa kasvoilta; kasvolihakset eivät ole jäykistyneet tai turrat kuin suomalaisilla niin usein. Jostain syystä kun on tekemisissä eri kansallisuuksien kanssa, niin huomio kiinnittyy kasvojen ilmaisuun. Ehkä se on sama kuin "kehonkieli".
|
Tunteiden luettavuutta pidetään pohjoiseurooppalaisessa protestanttisessa kulttuurissa lapsellisena tai epäviisaana. Vähän niin kuin Japanissa. Pohjoiseurooppalaisen protestanttisen kulttuurin mukaan Etelä-Eurooppa on täynnä lämpimiä ja välittömiä katolisia, jotka ryöstävät, raiskaavat ja murhaavat toisiaan päivät pitkät.
Toisaalta, osaa ne venäläisetkin feikata tunteita. Jos olisi kaiken uskonut Neuvostoliiton ajoilta niin yhtä autuutta olivat valtiopäämiesten tapaamiset ja kansat olivat turvoksissa ystävyyttä ja yhteistyötä. Nykyään ollaan totisempia. Kun Putin tulee Suomeen Halosen mökille ja ottaa yks' kaks' yllättäen puheeksi Baltian kieliriidat kameroiden edessä niin Halonen vetää sitä napakasti käsilaukulla päähän ja kutsuu tapausta jälkikäteen parantuneiksi naapuruussuhteiksi, mutta varmuuden vuoksi järjestää seuraavan tapaamisen Venäjällä.
Toki nykyäänkin kun valtiopäämiehet tapaavat lännessä niin yleensä pakkohymyillään niin kauan kuin pressi on paikalla. Eikä kerrota yhtään mitään, mistä tapeltiin verhojen takana.
Цитата:
Myöhemmin opin että venäläiset ovat näköjään huomanneet saman ilmiön, se on kait (?) nimeltään finskaja morda - suomalainen turpa, tarkoittaen sellaista naamaa joka on tosikko, ja vakava ja epäluuloinen jatkuvasti, vaikka muut nauraisivat ja iloitsisivat.
|
Ei ole todellakaan viisasta mennä aina ilonpitoon mukaan, mutta ehkä olisi viisasta teeskennellä sellaista. Ilo pintaan vaikka sydän märkänisi, sanoi karjalainen.
Цитата:
b.) - Venäläisen luonteenlaadun läpinäkyvyys, eli shirokaya dusha.
|
Mikä ihmeen läpinäkyvyys? Minulle tämä venäläisten signaalinkäsittelyn käänteisongelma on haastava. Sillä miltä asiat pintapuolisesti näyttävät ei ole mitään arvoa vaan pitää kräkätä ihmisestä mitkä ovat sen motiivit, arvot ja toimintatavat. Kokemusteni mukaan á prioriksi voi asettaa, että venäläiset ovat opportunistisempia kuin suomalaiset. Minä olen hyvä ystävä silloin kun se heille sopii, mikä taasen sotii suomalaisia arvoja vastaan.
Venäläiset itse puhuvat tästä ihmissuhdeopportunismista sanomalla, että vanha ystävä on parempi kuin tusina uusia (opportunistisia) ystäviä.
Toiseksi tuntemattomille ollaan tylympiä kuin Suomessa. Tai no, yhtä tylyjä kuin Länsi-Suomessa.
Цитата:
|
Alussa minulla oli paljonkin harhakuvia mitä tämä mahtaisi olla; kuvittelin että venäläisissä on "hyvyyttä", sielukkuutta, hartautta, ja syvällistä filosofista mielenlaatua. Siis, projisoin näitä juttuja sellaiseen mitä en tuntenut.
|
Tuollainen mielikuva on peräisin Suomi-Venäjä suhteiden markkinointiosastolta. Venäläinen kulttuuri on virallisesti yhtä balettitanssiesitystä.
Tähän mennessä olen oppinut, että yleensä jos keskustelu kääntyy "venäläiseen sieluun" niin ollaan pahoissa vaikeuksissa. Se on jonkinlainen pahaenteinen koodisana passiivisen vastarintaliikkeen maanalaisen operaation lähtölaukaukselle.
