|
En tiedä missä vaiheessa "se" on tullut "hänen" rinnalle, mutta sanoilla on kuitenkin selvä vivahde-ero - se-sanan abstraktiutta käytetään yleensä esim. viitattaessa johonkin henkilöön joka ei ole paikalla: "Se sanoi että tavataan kaikki täällä Stockan kellon alla - missähän se itse viipyy?"
Laulussa taas "hän" on selvästi henkilö jolla se niin suuri henkilökohtainen merkitys ettei hänestä voisi laulaa "Se, sai mut nauramaan, se..."
Puhekielessä on myös paikallisia eroja:
- Ookkonää Veijoo nähänynnä?
- Hää läks kaupasa käymähän.
- Ootsä Veksii nähny?
- Se meni käymää kaupas.
"Se" on samanlaista ympäripyöreyttä tyyliin "Me mennään nyt" vs. "Me menemme nyt" joka johtuu siitä että ihmiset eivät ajattele ensin koko lausetta kerrallaan ja vasta sitten sano sitä ääneen. Kirjakielessä se on tietysti aika paha virhe.
Ei suomenkieli ole mitenkään radikaalisti muuttunut, mutta siihen tulee koko ajan pieniä lisävivahteita ja osa niistä tietysti tippuu sukupolvien saatossa pois.
- Oliko lähiomaisilla mitään eritystoivomuksia Hänen siunaamiseen liittyen?
Eihän tuollaisessa yhteydessä voisi missään nimessä töksäyttää "se".
|
