Цитата:
|
Сообщение от Jade
Как зовут этого профессора "института" Аалто?
Ваша ссылка на статью трёхлетней давности не открывается, а хотелось бы почитать её по-фински полностью, а не вырванный Вами кусок, из которого не ясно, какой вывод делает профессор, задаваясь вопросом, стоит или не стоит озаботиться этой политикой, когда финны одобряют дальнейший рост долга.
|
Надо заплатить, тогда ссылка откроется.
Вот вся статья:
Politiikka
Onko valtion velkaantuminen vaaraksi?Karvaat kokemukset osoittavat, että suruttomasti velkaantuva kotitalous tai yritys voi joutua puille paljaille tai konkurssiin. Siksi moni suomalainen ajattelee, että liikaa velkaa pitää varoa kuin ruttoa. Tätä kansanviisautta yleistäen ajatellaan, että valtion velkaantuminen on kansantaloudelle myrkkyä.
Sixten Korkman
Julkaistu:*3.3.2014 10:17
Karvaat kokemukset osoittavat, että suruttomasti velkaantuva kotitalous tai yritys voi joutua puille paljaille tai konkurssiin. Siksi moni suomalainen ajattelee, että liikaa velkaa pitää varoa kuin ruttoa.
Tätä kansanviisautta yleistäen ajatellaan, että valtion velkaantuminen on kansantaloudelle myrkkyä. Lisäksi kasvava velka siirtyy taakkana nuorille ja tuleville sukupolville. Siksi on myös moraalinen velvollisuus laittaa suu säkkiä myöten, pitää budjetti tasapainossa. Näin ajattelevia nykyinen valtion velanotto hirvittää.
TOISESSA LAIDASSA ovat he, joiden mielestä puheet budjettivajeista ja velasta ovat vain pelottelua. "Ainoan vaihtoehdon" politiikalla ja yhden totuuden nimissä halutaan kyykyttää kansalaisia, jotta he nöyrästi alistuisivat etujensa kurjistamiseen. Kyllä velanottoa voidaan lisätä, onhan Suomella hyvä luottokelpoisuus.
Miten on, onko asia niin tai näin?
VALTIOTA EI VOI*verrata yksilöön, sillä valtion elinaika on periaatteessa ikuinen. Ei valtion tarvitse olla velaton tai maksaa velkojaan takaisin, eikä valtion budjetin tarvitse olla tasapainossa. Sen soisi olevan hyvinä vuosina ylijäämäinen ja huonoina vuosina alijäämäinen. Nyt Suomi on taantumassa, elpymisen myötä valtion alijäämä pienenee.
Suomen valtiolla ja kunnilla on tätä nykyä velkaa reippaasti yli 100 miljardia euroa, lähes 60 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon. OECD:n tilastojen mukaan Suomen julkisella taloudella on kuitenkin osakesijoitusten ja etenkin eläkerahastojen muodossa lähes kaksi kertaa enemmän rahoitussaatavia kuin velkoja. Kuulostaa hyvältä.
Toisaalta kattamattomia eläkevastuita on viisinkertainen määrä eläkerahastoihin nähden. Vielä isompi pulma ovat ikääntyvän väestön hoiva- ja hoitomenojen menopaineet. Näkymät ovat huolestuttavia.
KATTAVIN TAPA*tarkastella julkisen talouden rahoitusta on mitata sen kestävyysvajetta. Tällöin arvioidaan julkisen talouden menojen ja tulojen kehitystä pitkällä aikavälillä. Laskelman lähtökohtana ovat vallitseva lainsäädäntö ja tehdyt poliittiset sitoumukset. Veroasteiden oletetaan pysyvän ennallaan. Lisäksi on tehtävä oletuksia talouskehityksestä, kuten myös huoltosuhteeseen vaikuttavasta syntyvyydestä ja kuolevuudesta.
On pulmallista, jos menot ovat pitkälläkin aikavälillä jatkuvasti suuremmat kuin verotulot. Käytettävissä olevien arvioiden mukaan näin on, ja kestävyysvajeemme on melko iso. Valtiovarainministeriön mukaan kestävyysvaje on lähes 10 miljardia euroa tämän päivän rahassa. Tämä tarkoittaisi kierrettä, jossa velka kasvaa jatkuvasti tuotantoa nopeammin. Totta kai arvio on perin epävarma – molempiin suuntiin.
TILAPÄISEEN*budjettialijäämään voi suhtautua tyynesti, mutta julkisen talouden kestävyysvaje täytyy ennemmin tai myöhemmin saada kuriin. Muuten korot ajan myötä kohoavat ja talouskasvun edellytykset murenevat. Muuten ajaudumme lopulta rahoitusmarkkinoiden armoille ja Etelä-Euroopan tavoin kriisiin. Muuten vaarannamme hyvinvointivaltion ja rasitamme liikaa seuraavia sukupolvia.
VANHA KÄSITYKSEN*mukaan budjetti on syytä tasapainottaa nopeasti menoja leikkaamalla tai veroja nostamalla. Uudemman näkemyksen mukaan kestävyysvajeen nujertaminen on tärkeämpää ja sen tulisi paljolti tapahtua ns. rakenteellisin toimin. Ne tehostavat ajan myötä julkista taloutta ja lisäävät veropohjaa.
Voi kuitenkin olla, että poliittisesti ei kyetä juuri tekemään sitä eikä tätä – kaikki toimet kun ovat kipeitä. Velanoton jatkuminen ilman tosi toimia tilanteen korjaamiseksi saattaa olla ainoa suomalaisten hyväksymä vaihtoehto*(Åkerholm, HS 26.2.2014).
Olisiko tämä se "ainoan vaihtoehdon" politiikka, josta todella on syytä olla huolissaan?
Kirjoittaja on Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksen professori.
