maxa

Mikä siinä on, että uusi ja outo naurattaa? Minulle tuli ensimmäisiä kertoja Venäjällä - silloin CCCP vielä - matkatessa mielikuva, että venäläiset ovat kovin herkkiä nauramaan kaikelle oudolle. Minä matkustin junalla Pietariin ja kiertelin myös lähialueita. Silloin oli juuri tullut voimaan helpotus, ettei tarvinnut varata hotellia vaan sai asua myös paikallisen ystävän kotona. Niin minä tein. Minulla oli matkaa varten ostettuna uusi hieno rinkka, tiedäthän sellainen iso selkäreppu, jossa on paljon sivutaskuja, olkahihnan, lantiovyö, jossa etutasku. . Rinkka oli tietysti täynnä lahjoja uusille ystäville ja tavaraa, jota ajattelin tarvitsevani matkalla. Vaikka se oli painava, oli sitä hyvä kantaa selässä pitkiäkin matkoja.

Illalla kun astuin junasta rinkka selässäni, oli ystävä vastassa Suomen asemalla. Emme ottaneet takisa vaan ajoimme metrolla keskustan läpi Vasilin saarelle. Asemilla ja metrossa oli paljon ihmisiä. Kaikki nauroivat minulle ja osoittivat sormella, ja muutamat kävivät koskettamassa rinkkaani. Pari nuorta miestä kävi puhumassa ystävälleni: "kysyvää häneltä, mistä hän on tuon hankkinut" ja esittivät hänelle muita kysymyksiä. Minä yritin vastata niihin venäjäksi, mutta eivät he minua kuunnelleet, nauroivat vain.

Sama meno jatkui kun vaihdoin pari kertaa majapaikkaa ja jouduin kantamaan rinkkaa kaupungilla. Yhden kerran meitä vastaan marssi iso ryhmä sotilaita. Heidän maastopukunsa olivat saman väriset kuin minun rinkkani. Minä olin ihan nolona kun koko sotilasrivi nauroi ja jotkut osoittivat minua sormillaan.

Ystäväni yritti koko ajan selittää minulle, etteivät ne ihmiset mitään pahaa tarkoita. Se on vain heidän tapansa ihmetellä ja kertoi että nyt vaikeana aikana ihmiset haluavat nauraa aina kun siihen on tilaisuus. No, seuraavien vuosien ja matkojen aikana ihmiset eivät enää nauraneet, ja jotkut tulivat jopa puhumaan suoraan minulle pyytääkseen dollareita.

Sellaisia muistoja. No, ovat minulle joskus suomalaisetkin nauraneet. No, nyt Australiassa on yksi mies kysynyt, että eikö pitäisi olla myös sukset jalassa, ja omalla kylällä kun joku näkee minut ilman sauvoja, kysyy, että mihin olen kepit unohtanut.