|
Poliittisen rakenteen muutoksia ja reformipolitiikkaa
Putinin ensimmäisiä onnistuneita poliittisia toimenpiteitä oli Federaationeuvoston ”pajarien” kukistaminen. Se tapahtui aivan laillisesti, sillä perustuslaista oli jäänyt puuttumaan pykälä, miten alueilta valittujen kuvernöörien tulisi olla edustettuina Federaationeuvostossa.
Käytännöksi muodostui Jeltsinin aikana, että kuvernöörit ja tasavaltojen johtomiehet ottivat itselleen paikan Federaationeuvostossa. Se lisäsi suuresti heidän valtaansa, koska heillä oli tavallaan kaksoisvalta: valtaa Moskovassa ja valta alueellaan.
Niinpä yhdessä vaiheessa kaikki varteenotettavat poliitikot pyrkivät kuvernööreiksi, heidän joukossaan mm. Vladimir Zhirinovski (yritti Leningradin alueelta) ja nyt jo kuollut kenraali Aleksandr Lebed (Krasnojarsk).
Poliittisen kädenväännön jälkeen päädyttiin asetelmaan, jossa kuvernööreistä on tullut aitoja aluejohtajia ja Federaationeuvosto ei enää toimi ”pajarien” toimistona. Parlamentin alahuoneen Duuman merkitys on tästä syystä suhteellisesti noussut.
Kun oppositio (kommunistit, patriootit) on samalla heikentynyt, menettänyt komiteoiden puheenjohtajuudet ja Putin on onnistunut kokoamaan ”voittavan” koalition, on vastakohta-asetelma presidentin ja Duuman väliltä hävinnyt. Se merkitsee, että Duuma on toimintakykyinen ja kykenee säätämään lakeja. Kriittinen se ei enää kuitenkaan ole.
Venäjän sisäinen stabiliteetti on vahvistunut ja se näkyy erityisesti talouden alalla. Vaikka suuri osa kasvusta menee konjunktuurien tiliin, on mukana myös aitoa kasvua. Pääomia palaa maahan mm. Kyprokselta, jossa on paljon venäläistä pääomaa. Silti pääomien ulosvirtaaminen on vahvempaa kuin ”paluumuutto”.
Tärkeintä lienee se, että viime aikoina on saatu viedyksi läpi uudistuksia, jotka roikkuivat vuosikausia Jeltsinin tehottoman hallinnon koneistossa. Kyse on verotuksesta, maanomistuksesta ja ulkomaalaisten yrittäjien turvasta Venäjän markkinoilla. Suoritetut toimenpiteet eivät ole lainkaan riittäviä, mutta varmasti oikean suuntaisia.
”Ohjattua” demokratiaa
Yksi Venäjän politiikan uudissana on ”upravlajemaja demokratia”, ylhäältä ohjattu demokratia. Syksyllä 2001 pidettiin Moskovassa mahtava kokous. Ympäri laajaa Venäjänmaata oli koottu 5 000 henkilöä, joiden sanottiin edustavan "kansalaisyhteiskuntaa".
Koko joukon otti Kremlin kongressipalatsissa vastaan itse presidentti Putin, joka ilmoitti, ettei kansalaisyhteiskuntaa voida luoda ylhäältä käsin. Valtion ja tavallisten ihmisten välille tulee saada aikaan dialogi.
Kokous noudatti perinteistä kaavaa. Valtavan salin edessä korkealla kateederilla istui kokouksen presidium arvojärjestyksessä. "Kansalaisyhteiskunta" taputti aina tarvittaessa: on edettävä oikeaan suuntaan, on kuunneltava ihmisten ääntä, eikä komenneltava. Näinhän asiat ovat. Kuka nyt haluaisi lähteä väärään suuntaan ja jaksaisi kuunnella esimiestensä mahtailua? Edes Venäjällä.
Asian ydin ei kuitenkaan ollut suuren tapahtuman puheissa, vaan siinä, että sen järjesti valtio - kansalaisilleen. Vastaavaa on vaikea kuvitella Suomessa siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä on jo olemassa kansalaisyhteiskunta, Venäjällä se on vasta muotoutumassa.
Venäjän nykyisistä ongelmista yksi suurimmista on pienyrittäjyyden vähäisyys. Maassa on toki yksityistä yritteliäisyyttä, mutta sen pohjana ovat vanhat neuvostorakenteet, suuret ministeriöt, valtavat kombinaatit, jotka on yksityistetty etupäässä entisen johdon omistukseen.
Ivan Ivanovitsh pitää puoliaan verkostoitumalla, luottaen ystäviin ja tuttaviin. Mutta omaa yritystä hän ei ole uskaltautunut perustamaan.
-----------------
Viimeinen Kirjasalon puolustaja.
|
