|
Sanontatavaksi tuli: kuulkaa, kyllä Moskovan junaan vielä hyvin ehtii mukaan ensi kerrallakin. Venäläisiä tämä asenne ei välttämättä miellyttänyt, mutta loi uskottavuutta rationaliteeetille EU:n piirissä.
Investointisuojasopimuksesta käydyt pitkät neuvottelut ovat hyvä esimerkki siitä, että Venäjällä tärkeitä muutoksia ei saada hetkessä aikaan. Kaikki tahot on huomioitava ja kaikki leimat tarkistettava. Ja silti asiat voivat mennä vielä loppumetreillä pieleen. Venäjän kanssa asioiminen vaatii kärsivällisyyttä, tietoa ja maan tuntemusta.
Kohta Suomi on saamassa joukon kilpailijoita Venäjän markkinoilla. Baltian maat, Puola, Romania ja Bulgaria päihittävät suomalaiset mennen tullen Venäjän olojen tuntemuksessa, kielitaidossa ja kokemuksessa. Silti en ole huolissani Suomen menestyksestä EU:n johtavana Venäjän tuntijana.
EU:n tulevilla itäisillä jäsenmailla on traumaattisia kokemuksia Neuvostoliitosta, jotka eivät hevillä unohdu. Uusi sukupolvi ei edes halua kuullakaan venäjän kieltä ja vanhat ovat monesti katkeroituneita.
Suomella on aitoa myönteistä kokemusta. Asian ydin on siinä, että ainoana maana maailmassa Suomi oppi 50 vuoden kuluessa Neuvostoliiton kanssa asioidessaan kahden talousjärjestelmän toiminnan. Siihen ei mikään muu maa maailmassa ole pystynyt. Sen tietotaidon realisoiminen uusissa markkinatalousoloissa takaa meille johtoaseman vielä vuosiksi eteenpäin.
Karjalan kysymys
On selvää, että Stalinin talvisodassa 1939-1940 Suomelta ryöstämät maat hiertävät, alitajunnassa, jos ei muuten, maiden välisiä suhteita. Yli 420 000 suomalaista joutui jättämään kotinsa ja ikimuistoiset asuinalueensa. Karjalan kannakselle tuotiin puolestaan väestöä mm. Venäjältä, Valko-Venäjältä ja Ukrainasta. Olot olivat heille oudot.
Arkistojen kätköistä on selvinnyt, että etelästä tulleet asukkaat eivät tienneet kuinka karuja maita viljellään. Tiedustelutehtävä annettiin korkeille rajavatiotorneille: katsokaa, miten suomalaiset kylvävät ja korjaavat satonsa. Ja uusi väestö yritti imitoida suomalaisia – huonosti. Karjalan valloitetut alueet alkoivat vajota periferian kurjuuteen. Karjalassa on tapahtumassa humanitäärinen katastrofi.
On tarkoituksenmukaista ja Venäjän ja Suomen yhteinen etu, että aikoinaan kukoistavat Karjalan alueet saataisiin takaisin kehityksen tielle.
Viipuri oli ennen sotia Suomen kansainvälisin kaupunki, jossa puhuttiin suomea, ruotsia, saksaa, venäjää ja jopa ranskaa. Nyt Viipuri, keskiaikainen kivikaupunki on rappeutumassa.
Vaikka Suomi ja Venäjä/Neuvostoliitto ovat käyneet keskenään verisiä sotia, on tärkeää, että näillä mailla on myös yhteisiä positiivisia kokemuksia. Pietari oli väkiluvulla mitaten ”toiseksi suurin suomalainen” kaupunki (Helsingin jälkeen) ja yhteistyö tämän Venäjän ainoan todellisen kansainvälisen metropolin kanssa oli kiinteää.
Suomi on Pohjois-Euroopan ainoa euromaa, joten sillä on avainasema Euroopan pohjoisen osan kehityksessä. Stalinin Suomelta ryöstämien alueiden saamiseksi takaisin kehitysuralle on esitetty useita ratkaisumalleja: kehitysprojekteja, alueen vuokraamista, ostamista ja suoranaista palauttamista. On tärkeää pitää mielessä, että mikään näistä ehdotuksista ei tähtää Venäjän intressejä vastaan. Päinvastoin.
ProKarelian mallin mukaan alueen palauttaminen Suomelle antaisi koko itäiselle Suomelle, mutta myös Venäjän luoteiselle alueelle laajalle säteilevän kasvu- ja kehitysruiskeen. Toimenpiteellä olisi myös mitä myönteisin vaikutus Venäjän imagoon maailmalla.
-----------------
Viimeinen Kirjasalon puolustaja.
|
