|
Ja keikka jatkuu...
Matkalla Pietarista Moskovaan piti suorittaa satoja ohituksia ja selviytyä muutamasta "läheltä piti" tilanteesta. Aina oli jaloissa joku rähjäinen neukku kuormuri tai viimeisiä vetelevä "siperian mersu"- LADA. Välillä jostain kylätieltä yllättäen hyökkäsi hassu traktori. Kuski oli varmaan kännissä. Reippaasti ne tuli rekan eteen ja hoiperteli pitkin tietä.
Onneksi SCANIAssa ei ollut nopeuden rajoitinta. Se auttoi ohitus tilanteissa. Uusissa rekoissa on rajoitin. Se ei anna kihdyttää kuin 85- 90 km/t. Venäjän liikenteessä se häiritsee ja tuottaa ylimääräistä sydämmen tykytystä.
Vähän ennen Moskovaa päätin nukkua. Jonotus rajalla kerrytti univelkaa. Vartioituja parkkipaikkoja lähistöllä ei ollut. Piti pysähtyä miliisi kopin viereen. Siinä oli jo parkissa venäläisiä kolleegoja . Varmaan 30-40 KAMAZia ja MAZia. Ne jyskytti tyhjäkäynnillä ja niitten yllä leijäili hirveä sininen pilvi. Huonosti palava dieseli huonosti rakennetuissa moottoreissa.
Muutama tölkki olutta rentoutti kummasti. Sitten keitin teetä. Jääkaappi tarjosi kinkkua, makkaraa, juustoa ja muuta mukavaa leivän päälle.
Viritin herätyskellon aamu viideksi. Huomenna on taas pitkä päivä. Pitää suoriutua Moskovan kehätieltä ja painaa Itään päin vielä melkein 700 km.
Ja keikka jatkuu...
|
