|
Keikka jatkuu...
Aurinko nousi ja alkoi uusi hieno pakkaspäivä. Lähestyin Moskovan kiertotietä. Katsellessa mahtavia betonilähiöitä, mietin sitä ihmismäärää täällä asuvaa. Kauhea määrä. Kiehuva kattila.
Vihdoin pääsin itään päin vievälle tielle. Mitä kauemmas Moskovasta liikuin, sitä idyllisemmäksi muuttui maisemat.
Pienet kylät, vanhat talot ja mummot kantamassa vettä ämpäreissä. Tuntui siltä kuin olisin siirtynyt 50 vuotta taakseppäin. SCANIA oli minun aikakoneeni.
|
