|
Ja keikka jatkuu...
Jossain puolessa välissä matkaa Moskovasta Niznij Novgorodiin SCANIA pysähtyy kauhean auto jonon perään. Jotain siellä tapahtui. Liikutaan pienillä nykäisyillä pari tuntia. Kun pääsin tapahtumapaikalle syy selvisi. Vanha silta pienen kuivuneen joen yli oli romahtanut ja uusi silta oli vasta rakennusvaiheessa.
Sivussa oli vedetty väliaikainen ylitys polku. Se näytti panssarivaunuen harjoitus alueelta. Piti laskeutua kuoppaista polkua alas ja sitten liukasta mäkeä ylös. Ei helkkari! - ajattelin- miten tästä selviän... Toisella puolella oli KIROVETS traktori mikä veti ylös kaikki hyytyneet mäkeen rekat. Hyytyi kaikki KAMAZit ja MAZit. KRAZit (täysvetoiset) selvisi itse.
Minun vuoro. No kultaseni - sanoin SCANIAlle- älä petä. Napin painalluksella pistin "on spotit" päälle. (liukkaan kelin lisävaruste. Vetopyörien sisäiseen alaosaan puristuu rautaiset pyörät. Niistä roikkuvat ketjun palaset heittäytyy vetopyörän alle ja estää liukumisen). Kakkonen silmään ja eiku menoks. Kauhea kolina. Luulin että perävaunu irtoaa vetopöydästä. Mäki ylös, rattia ja hampaita puristaen. Nouse, nouse, ole hyvä... Ja SCANIA hiitaasti mutta varmasti nousee toiselle puolelle jokea. Traktori kuski hymyilee ja näyttää peukaloa. Kiitän nostamalla kättä ja hymyilen.
Turbo iloisesti viheltää ja matka jatkuu. Edessä on Niznij Novgorod, entinen Gorkij.
|
