|
No, tietyllä ehdoilla voi sanoa että minä olen, vaikka olin Nuorisoliiton jäsenenä ja rukoilen 15 vuotta isäaurinkoa päin .J.
Kieli valitettavasti on melkein menetetty, nyt puhutaan suomea, vaikka se eroa hyvin paljon siitä mitä mummo ja äiti puhuivat. Äiti vielä muista paljon hienoja ,rakkaita, lämpimiä inkeriläisiä sanoja, minä niitä aina yritän pistä muistiin, ja jopa kirjoitan ylös.
Paikkalaiset urpot nauroivat äidille, kun hän puhuu Inkeri-kieltä.
Kotikylämme on Pietarin lähellä, missä meitä halutaan nähdä puukko selässä.
Meidän kylässämme jostain kumman syystä asuu nyt paljon azerbadjanilaisia.
siitä , oli valtiomme varmaa hyötyä, antaa meikäläisille potku sieltä perseseen ja antaa tilaa toverille Kaukasukselta.
|
