|
Seuraava runo ei ole minun, mutta en voinut olla kirjoittamatta sitä tänne, kun se on niin kaunis.
Jos sinä olet kivi
niin minä olen vesi,
joka pisaroi pinnallesi pehmeästi.
Jos sinä olet vuori
niin minä olen sumu,
joka hiipii huipullesi hyväilevästi.
En kuitenkaan sinua kesytä
haaveiden villiä lentoa väsytä koskaan.
Jos sinä olet saari
niin minä olen vene,
joka liikkuu luoksesi vääjäämättä.
Jos sinä olet aalto
niin minä olet ranta,
joka kutsuu sinua lakkaamatta.
Mutta milloinkaan en ryhdy sinua muuttamaan
vapaata lintua paikalleen sitomaan koskaan.
Jos sinä olet läsnä
niin minä olen hiljaa
ja kuuntelen sinua keskeyttämättä.
Jos sinä olen kaukana
niin minä elän silti
ja kuljen sinua itkemättä.
(Marja Mattlar)
|
