Нашел рецензию книги Бякмана, написанную его научным коллегой.
Johan Bäckman kirjan Saatana saapuu Helsinkiin arvostelu.
Kirja on hyvin nopeasti kirjoitettu, sen aineistona ovat pääasiassa Bäckmanin havainnot eräissä keskustelutilaisuuksissa, läsnäolo lehdistötilaisuuksissa, Heidi Hautalan haastattelu sekä jotkut sähköpostiviestit. Bäckman katsoo myös televisiota ja lukee lehtiä. Välissä on jotain vähemmän pikaisesti kirjoitettuja analyysejä. Kirja alkaa ja päättyy Putinilla, mutta väliin mahtuu suomalaisessa journalistisessa kirjallisuudessa poikkeuksellisen rajua tekstiä jossa veri virtaa, verellä mässäillään, ruumiit jäykistyvät ja ne revitään kappaleiksi. Päämässäilijänä on Heidi Hautala parka, jonka rauhanomainen ja ystävällinen olemus kokee kauhistuttavan muodonmuutoksen. Bäckmanin käsissä hänestä tulee todellinen hurja-hilja, mieletön kiilto silmissä porskuttava omaa etuaan tavoitteleva poliitikko, jolle Politkovskaja on pelkkä välikappale.
Kuka on Johan Bäckman? Tutustuin häneen ollessani vielä mukana suomalais-venäläisessä tutkimusyhteistyössä mukana (1990-luvulla). Hän oli silloin nuori, innokas opiskelija. Sittemmin hänestä tuli 1996 ensimmäisen tutkijakoulumme tohtoriopiskelija. Hän vieraili paljon Venäjällä ja väitteli vuonna 2006. Hän on saavuttanut välillä tunnettuutta syyttämällä UM:n eräitä virkamiehiä venäjävihamielisyydestä. Hänen väitöskirjansa käsitteli rikollisuutta Venäjällä ja sen pääväite oli, että Suomessa on liioiteltu Venäjän rikollisuutta. Itse asiassa eroa Suomen ja Venäjän välillä ei 90-luvulla väkivaltaisuudessa ollut juuri lainkaan (Suomessa oli Bäckmanin mukaan muutama tuhat tapausta enemmän, mutta tilastovertailu on kyllä äärimmäisen kyseenalainen). Tosin Bäckman myöntää, että Venäjällä tehtiin paljon palkkamurhia mutta niiden tilaajat olivat väitöskirjan mukaan tavallisia ihmisiä jotka tavoittelivat asuntoja tai halusivat päästä puolisostaan eroon, siis eräänlainen perheväkivallan venäläinen muoto, ja tilausmurhat ovat kaiken lisäksi median aikaansaamia. Varsinaista mafiaa taikka merkittävää valtion ja rikollisuuden kytköstä Bäckman ei väitöskirjassaan havainnut. Jos rikollisuutta olikin, niin se ei millään muotoa ollut organisoitua. Väitöskirja hyväksyttiin vastaväittäjä Markku Kivisen ehdotuksesta korkealla arvosanalla, huolimatta siitä, että sen eräät tosiasiaväittämät olivat erittäin kyseenalaisia, minkä vastaväittäjä itse totesi.
Kirja on tyylipuhdasta venäläistä journalistiikkaa: moralisoivaa, vihjailevaa, faktuaalisesti epämääräistä, täynnä toistoja, äärimmäistä liioittelua ja vääristelyä. Se on kuin lukisi postmodernia faktiota: mihinkään ei voi varmasti luottaa, mutta kaikki esitetään faktoina ja dokumentteina. ...
Tässä muutamia esimerkkejä kirjan väittämistä:
”TV1 suihkutti visvaa katsojan silmille samalla kun Helsingin Sanomien sivut olivat pahanhajuisen oksennuksen tahrimia”
”Mitä enemmän venäläisten veri virtaa, sitä parempi, suomalainen jihadisti ajattelee. Ehkä siksi Hautala vietää kostean, verenmakuisen illan helsinkiläisessä ravintolassa …”
Kaikissa pohjamudissa mädäntynyt viha ryöppyy esiin valtavana, pahanhajuisena suihkuna”
”Aivan aluksi Annan ruumis pestään Helsingin Sanomissa ikääntyneen stalinistin lipevällä ruskeakielisyydellä”
”Metropoliitta Ambrosius on rikkonut ortodoksista perinnettä järjestämällä kirkossaan poliittisen mielenosoituksen itsemurhaajalle (=Politkovskajalle), vieläpä kaksi kertaa”
"Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Politkovskajan päästä kaivetun luodin ompeleminen Vihreän liiton lippuun ei olisi Hautalan mielestä yhtään hullumpi ajatus."
...
Summa summarum: Saatana saapuu Helsinkiin on aika karmea kirja. Matti Klinge pelasti nahkansa viime hetkellä. Eikä hänen arvostelukyvystään voi paljoa puhua, jos hän todella oli lukenut käsikirjoituksen (suositus päättyy toivomukseen: ”Olisi masentavaa jos hänen näkökulmansa ei pääsisi esiin”)! Jos Heidi Hautala haluaisi nostaa kirjasta kunnianloukkausjutun, niin hän voittaisi sen melko varmasti. Ja ehkä vielä varmemmin Jukka Mallinen tai Mikael Storsjö, jotka eivät ole poliitikkoja. Mutta ei poliitikoistakaan mitä tahansa voi kirjoittaa. Ymmärrän hyvin, että Hautala ei halua lisää julkisuutta kirjalle. En minäkään tätä arvostelua Helsingin Sanomiin ole tarjonnut. Minun tapauksessani syynä on taas lähinnä se, että Bäckman pilaa hyvän asian: kuka enää voi suhtautua myönteisesti Venäjään, kun sillä on tällaisia tukijoita?
J P Roos
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/backman.htm
Подписываюсь под каждым словом.
Ё!
